Jouni Halonen sai tarpeekseen kuljetusalan kiristyvistä määräyksistä, aikatauluista sekä epäreilusta kilpailusta ja jätti 50-luvun lopulla perustetun perheyrityksen. Hän vaihtoi alaa ja osti Vanhan Kakskerrantien varressa olevan venetelakan. Ensimmäinen vuosi telakka-alalla ei sekään ole ollut pelkkää herkkua, mutta aina se kuljetusalan voittaa, Halonen sanoo.

- Siitä minulla ei, ikävä kyllä, ole ainakaan vielä mitään hyvää sanottavaa, hän puuskahtaa.

Kuljetusliike J & J Halonen työllisti parhaimmillaan parikymmentä ihmistä. Viime vuodet liike keskittyi pelkästään ulkomaanliikenteeseen, eniten Norjaan. Jouni Halonen kertoo aikoinaan pitäneensä ulkomaanreiteillä ajavia rekkamiehiä alan aatelina. Nyt hän näkee asian eri tavalla.

- Siellä on kavereita, joilla ei ole edes muuta osoitetta kuin postilokero. He asuvat autoissaan ja kun ajoja ei ole, siirtyvät seuraavan toimeksiantajan leipiin. Kun kulut ovat minimissä, ajojakin voi myydä halvalla. Ja muutenkin romantiikka on kaukana rekkamiehen elämästä. Ennen määränpäässä saattoi käydä katselemassa kylillä, mutta nykyään aikataulut ovat sellaisia, että kuski on täysin kellon orjana. Kun kuljetus lähtee vaikka Osloon, sen on oltava perillä tunnin tarkkuudella. Jos ei ole, se on kuljetusliikkeen syy, Halonen lataa.

Kuljetusliikkeet eivät enää pysty vastaamaan alan vaatimuksiin terveellä liiketoimintaperiaatteella. Halosen mukaan EU:n direktiivit on kirjoitettu isoille huolintaliikkeille, eivätkä ne istu kuljetusten suorittajille. Tiukka hintakilpailu ajaa kustannussäästöihin, joiden seuraukset maksaa varsinainen rahdin kuljettaja.

- Käytännössä se merkitsee esimerkiksi sitä, että Suomeen tulossa oleva kuljetus joutuu odottamaan monesti melkein koko vuorokauden Tukholmassa vain siksi, että päivälaivalla pääsee yli vähän halvemmalla ja usein huolintaliikkeet maksavat laivaliput.

Pitkä toimintasopimus toisi turvaa

Ramstedtin venetelakka tuli sopivasti myyntiin, kun Halosen mittari kuljetusalalla oli täynnä. Nyt hän tekee töitä enimmäkseen paikallaan pysyvien elementtien kanssa. Telakalla viettää talveaan noin 230 venettä. 1960-luvulla perustettu telakka työllistää viisi ihmistä.

- Talvikaudella tehdään huoltoja ja korjauksia. Siltä puolelta on löydettävä myös kasvua ja uskon, että yhä useammat veneilijät haluavatkin täyden palvelun ja keskittyvät itse vain veneilyyn.

Venetelakkaa vastapäätä kohoavat Majakkarannan talot. Moni on varmasti katsonut telakka-aluettakin sillä silmällä ja nähnyt siinä uusia ja kalliita asuintaloja.

- Ilman pitkää vuokrasopimusta en olisi tähän lähtenyt. Nyt tuntuu hieman mielekkäämmältä korjailla paikkoja, Halonen toteaa. Alan uhkana on myös arvonlisäveron ulottaminen koko venetelakkatoimintaan. Vero koskisi kuitenkin vain päätoimista veneiden säilytystoimintaa, ei esimerkiksi pursiseuroja.

Turku on merellinen kaupunki. Merellisyyttä ja Aurajokivarren hienoja aluksia esitellään mielellään, mutta veneen omistajien palvelumahdollisuudet heikkenevät kaikessa hiljaisuudessa.

- Turussa ei ole enää vapaasti käytettävää veneramppia. Pansiossa ollut on nykyään yksityisen omistuksessa. Raisio ja Kaarina ovat hoitaneet tämän asian paremmin, molemmissa kaupungeissa on kaikkien vapaasti käytettävissä oleva ramppi, Halonen sanoo.

Jouni Halonen toivoo, että Turussa huolehditaan venetelakoiden toimintamahdollisuuksista. Sekin on osa kaupungin merellistä imagoa, hän toteaa.

Pirkko Varjo