Viime kesänä TV2:ssa pyörinyt Leffatuutti Zurbaani oli suomalaisissa mediassa sangen erikoinen tv-sarja: sen olivat nimittäin tehneet lapset itse turkulaisen ValoAurinko - lastenkulttuurin taitotalon elokuvapajoissa. Lapset ideoivat tarinat ja näyttelivät niissä – ainoastaan ohjaus ja kuvaus olivat ValoAuringon työryhmän vastuulla.

ValoAurinko on lastenkulttuuriin keskittyvä AV-alan osuuskunta, jonka perustajia ovat mm. Turun taideakatemiassa opiskelleet Metsämarja ja Antti Aittokoski. Osuuskuntayrittämistä jo aikaisemmin kokeilleet Aittokosket päättivät vuonna 2004 perustaa oman osuuskunnan, jolla olisi selkeämpi yrityskuva.

Yrityksen osaamiseen kuuluvat kaikki AV-tuotantojen vaiheet käsikirjoittamisesta jälkituotantoon. Lisäksi ValoAurinko järjestää lastenkulttuurikoulutusta sekä lastenkulttuuritapahtumia – viimeisimpänä marraskuussa järjestetty lasten oma elokuvafestivaali Leffis, josta on tarkoitus tehdä jokavuotinen tapahtuma.

- Lasten tuotantoihin erikoistuminen ei ole liikeideana tyhmempi juttu, sillä lapsille suunnatuilla tuotannoilla on hyvin pitkä elinkaari. Niille tulee aina uusi kohdeyleisö. Vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Hollywood -perhe-elokuva tuottaa yleensä kymmeniä kertoja enemmän kuin vastaava aikuisille suunnattu Hollywood-tuotanto. Suomessa vaan ole vielä oikein ymmärretty sitä, että lapsiperheet heräävät elokuviin ihan eri tahtiin: kahden viikon esitysaika ei riitä. Ja koululuokille kaksi kuukauttakin voi olla vähän. Ei tajuta kelle markkinoidaan, Metsämarja Aittokoski puuskahtaa.

Aittokoskella on itsellään apulaisohjaajan kokemusta Suomen viime vuosien suurimmista lastenelokuvatuotannoista Heinähattu ja Vilttitossu sekä Unna ja Nuuk, joten hän kyllä tietää, mistä puhuu. Enää Aittokoski ei lähde muiden tuotantoihin mukaan. – Oli vain tehtävä valinta ja lähdettävä kehittämään tätä omaa juttua.

Turkulainen tv-sarja

Halisissa vuonna 2003 kuvatun Kollikallion Skidit –musiikkielokuvan jälkeen Aittokosket lähtivät kokeilemaan ensimmäisiä lasten elokuvapajoja. TV2 kiinnostui konseptista, ideaa jalostettiin heidän toiveittensa mukaisesti ja lopulta he ostivat 10 kertaa 10 minuutin sarjan. – Se ei kattanut tietenkään koko budjettia, mutta mahdollisti välttämättömiä kalustoinvestointeja, sanoo Antti Aittokoski, joka ohjauksen lisäksi hoitaa äänisuunnittelijan ja säveltäjän tehtäviä ValoAuringon tuotannoissa.

Leffatuutti Zurbaania oli tekemässä 170 lasta neljästä turkulaisesta lähiöstä. Suurimmalla osalla lapsista ei ollut kokemusta näyttelemisestä, minkä vuoksi – tai sen ansiosta - elokuvanäytteleminen on Zurbaanissa silmiinpistävän luontevaa. – Me haetaan sellaista ohjausestetiikkaa, joka lähtee lasten kuuntelemisesta ja olemisesta. Ei pyritäkään rakentamaan mitään roolia, Metsämarja Aittokoski selittää.

ValoAuringon tulevat projektit kehittävät hyväksi koettua työtapaa edelleen. Tulossa on uusi tv-sarja sekä mm. nukkeanimaatiosarja, kuvakirja ja käsikirjoituksia. – Monistettavuus eri formaatteihin on tärkeää, sillä hyviä sisältöjä on vaikea löytää, Aittokosket sanovat.

Paikallinen elokuvatuotanto lapsipuolen asemassa

Paikallisten tuotantojen tukeminen on asia, mitä Aittokosket ovat väsymättä pitäneet esillä koko oman tuotantoyhtiönsä olemassaolon ajan. Helsinkiläisten elokuvatuotantojen tukeminen varsinaissuomalaisella rahoituksella ei saa Metsämarja Aittokoskelta ymmärrystä.

- Pitkän elokuvan budjetti koostuu etupäässä palkoista, joten helsinkiläisen tuotantoyhtiön täällä olosta ei hyödy kuin hotelli- ja ravintola-ala hetkellisesti. Paikallisissa tuotannoissa raha jäisi kokonaan tänne.

- Esimerkiksi Uudenkaupungissa kuvattu Suuri Seikkailu eli helsinkiläinen Fremantle-yhtiö sai Uudeltakaupungilta 300 000 euroa ja Varsinais-Suomen liitolta vielä 60 000 euroa. Kaupallinen yhtiö! Mitä muuta yritystoimintaa subventoidaan noin merkillisin perustein?

- Toinen asia on, että koska me tehdään lapsille, meidän ei katsota tekevän ”oikeita” juttuja. Lapsista ei tule superjulkkiksia, joiden kanssa voisi hengailla baareissa: lasten elokuvasta ei kirjoitetakaan samalla tavalla kuin aikuisten elokuvista. Kaipa virkamiehetkin, jotka rahoista päättävät, ovat vain ihmisiä, Aittokoski lieventää.

Pian tämän haastattelun jälkeen Turun kulttuurilautakunta myönsi vuoden 2006 Aboa-palkinnon Aittokoskille. Yleisöltä tulevien ehdotuksien mukaan nuorehkolle turkulaiselle taiteilijalle myönnettävän palkinnon arvo on 11 000 euroa.

– Tämä tuli henkisesti hirveän hyvään saumaan, Antti Aittokoski kertoi toivuttuaan ensijärkytyksestä. – Raha tulee tietysti tarpeeseen, mutta itselle on olennaista se tunnustus. Tämä on palkinto lasten omalle äänelle.

Metsämarja ja Antti Aittokoski ovat iloisia Turun kulttuurilautakunnan myöntämästä Aboa-palkinnosta, vaikkei se rakenteellisia rahoitusongelmia ratkaisekaan.

Leffatuutti Zurbaanin viimeisimpiä kuvauksia tehtiin Vanhalla Suurtorilla kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Zurbaanin ideana on antaa lasten ideoida tarinat, vaikka Antti Aittokoski tässä heitä ohjaakin.

Anneli Perkiö