Marraskuun harmaa taivas vihmoo vettä. Nousiaisten Peltohuitin tilan isäntä Tapani Heinonen seisoo pihallaan ja seuraa, miten nuohooja Marko Korppinen puhdistaa talon piippuja. 1930-luvulla rakennetussa, ryhdikkäässä talossa on seitsemän tulisijaa.

Päivä on puolessa ja Korppinen on nuohonnut jo kaksi paikkaa ennen tätä. Hänen piiriinsä kuuluu kaikkiaan 1500 taloutta ja parisataa kesäpaikkaa päälle. Vakituisissa asunnoissa pitää lain mukaan nuohota kerran vuodessa, kesämökeille riittää kolmen vuoden väli.

Heinosilla nuohoojan tuloon on valmistauduttu huolella. Emäntä Soile Heinonen on rullannut matot pois tieltä ja isäntä on varannut monta peltistä astiaa tuhkaa varten. Korppinen aloittaa sisätilojen työt salin kakluunista. Talossa poltetaan puita 15-16 kuutiota vuodessa ja sen huomaa, kun nuohooja kaapii mustaa karstaa kaakeliuunin rööreistä.

- Täällä tulisijat ovat hyvässä kunnossa. Nykyään varaavat takat ovat suosittuja, kaikkiin uudiskohteisiinkin rakennetaan niitä. Joskus näkee vähän uusavuttomuutta, ei tiedetä, miten kakluunia käytetään. Pahimmillaan se voi johtaa nokipaloon, Korppinen selvittää.

Nuohoojat ovat yksityisyrittäjiä

Marko on toisen polven nuohooja. Isä Ahti Korppinen on edelleen Halikossa piirinuohoojana. Siellä Markokin sai ensimmäisen tuntuman nuohoojan työhön, minkä lisäksi hän on suorittanut alan ammattitutkinnon. Nousiaisissa Korppinen on ollut vuodesta 1997.

Nuohoojat ovat nykyään yksityisyrittäjiä jotka työskentelevät Pelastuslaitoksen alaisuudessa. Korppinen on Pelastuslaitoksen kanssa tekemisissä päivittäin, sillä hän käy vaihtamassa vaatteet ja peseytymässä Nousiaisten paloasemalla.

- Noki lähtee tavallisella saippualla ja vedellä, ei se ole vaikeaa, hän sanoo.

Luottamus syntyy parissa vuodessa

Sillä aikaa kun nuohooja puhdistaa talon tulisijoja, emäntä laittaa keittiössä kahvipöytää. Maaseudulla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että nuohooja kutsutaan työn päätteeksi kahville. Tosin aina kohteissa ei olla kotona.

- Monet jättävät avaimen ennalta sovittuun paikkaan, jos ovat itse poissa, Korppinen kertoo. Luottamuksen syntyminen vaatii yleensä pari vuotta.

Nuohooja, nokikolari, on myyttinen ja vähän pelottavakin hahmo. Nuohoojan näkeminen ensimmäiseksi aamulla tietää kuitenkin hyvää onnea, sanotaan.

Työn määrä lisääntyy

Korppinen on Nousiaisten ainoa vakinainen nuohooja. Työmäärä on jo nyt niin iso, että Korppinen työllistää osa-aikaisesti yhden alihankkijan. Lähivuosina on todennäköistä, että nousiaislaisten piippuja rassataan kahden vakinuohoojan voimin.

- Kaikilla nuohoojilla pitää olla ammattitutkinto. Silti työ opitaan paljolti tekemällä. Oppipojan ottaminen ei kuitenkaan houkuttele, sillä sitä ei tueta millään tavalla. Eikä nuorilla ole juuri kiinnostustakaan alaan. Nyt jo joudun kieltäytymään työkiireiden takia joistain ilmastointikanavien puhdistuksista. Teen töitä kuitenkin aika normaalin työajan puitteissa, Korppinen kertoo. Iltaisin hän omistautuu perheelleen. 7- ja 10-vuotiaat tytöt harrastavat monenmoista ja heitä pitää kuljettaa. Oman osansa vie perheen kotina oleva vanha hirsitalo. Marko on myös nuohoojien yhdistyksen, Yhdistys 86 sihteeri.

Parhaiten kakluuni pysyy kunnossa, kun siinä pidetään säännöllisesti tulta. Oikeaoppinen polttaminen vaatii kuivaa puuta ja sopivasti ilmaa, ei liikaa eikä liian vähän, Marko Korppinen selvittää.

Maaseudulla ollaan vieraanvaraisia. Työn päätteeksi Tapani Heinonen (oik.) ja Marko Korppinen istuvat kahvipöytään.

Korkeat paikat eivät pelota Korppista. Hän kiipeää katolle lähes säässä kuin säässä.

Pirkko Varjo