Maidon sijasta isossa valkoisessa rakennuksessa virtaa nestekaasu. Lasimassa sulaa, ja saa uuden muodon tuoreen asukkaan, lasinpuhaltaja ja studiolasitaiteilija Jari-Matti Solinin käsissä.

Tosin uunit eivät ole vielä paikoillaan, vaikka keltaiset propaaniputket seinillä jo kiertävät. Ennen kuin uunit pääsevät kohisemaan, on saatava päätökseen mittava tilaremontti. Tulevan lasihytin lattiassa on aukko täynnä puutavaraa. – Siihen tulee myymälään johtavat portaat, Solin toteaa rauhallisesti. Edessä oleva työmäärä on valtava, mutta mies ei hötkyile. Kaikki ajallaan.

Hänellä täytyy olla yksi lasinpuhaltajan perusedellytyksistä: hyvät hermot. On saatava pillin päässä lilluva neste pyörimään koko ajan, ettei se tippuisi. On onnistuttava taivuttelemaan lasimassa haluttuun ja tavoiteltuun muotoon. – Paitsi hermoja se kysyy fysiikkaa ja motoriikkaa. Joskus siellä pillin päässä on isompi satsi, vaikka parikymmentä kiloa. Työasento on koko ajan oikealle kallellaan. Joku osaa, joku ei, Solin kuvailee tekniikkalajia, joka vähitellen hiipii selkäytimeen ja jalostuu ammattitaidoksi.

Hyttsill-perinne esille

Edellinen studio sijaitsi Perniön Teijossa. – Etsin uutta paikkaa saariston rengastien varrelta. Nauvo on hieno paikka, ja meijeri hieno rakennus, taiteilija toteaa. Aaltopeltisen sikalan purkaminen on käynnissä. – Toivottavasti joku romuyrittäjä kiinnostuisi projektista. Vanhaa betonivalupohjaa säästetään osa, ja rakennetaan verstas. Pihasta haluan vanhat vaahterat ja tammet esille.

Yläkerrassa on asuintilaa. Keskikerrokseen tulevat lasihytin lisäksi uunihuone, hiomo ja keittiö. Solin suunnittelee vanhan skånelaisperinteen mukaisia hyttsill-illallisia lasihyttiin. – Pitopalveluyrittäjä hoitaa ruuat ja tarjoilun. Vieraat pääsevät kokeilemaan lasinpuhallusta. Kellarin myymälään palkkaan myymälänhoitajan, ja lasihyttiinkin pari kaveria. Nuutajärven lasikoulusta tulee varmaan oppilaita työharjoitteluun.

Tuote vai teos?

Solin suunnittelee ja valmistaa tuotteet itse. Taidelasiesineet ovat suurimmaksi osaksi maljakoita ja vateja filigraani- ja incalmo-tekniikoilla. Lisäksi syntyy lautasia, laseja ja koriste-esineitä. Pieniä sarjoja ja uniikkia. Venetsialainen filigraanitekniikka tarkoittaa enemmän tai vähemmän raidallisia esineitä. Värilasitikkuja sulatetaan puhallettaessa lasin pintaan. Incalmossa liitetään kaksi tai useampia erivärisiä lasikuppeja lämpimänä yhteen. – Näin saadaan terävä raja värien välille. Sitten puhaltaminen jatkuu ja esine muotoillaan. Ei minusta tullutkaan automaatioinsinööriä! Lasinpuhaltaminen on ehdottomasti minun juttu, Solin hymyilee. Hän valmistaa itse myös lasinpuhallustyökaluja ja uuneja lasinpuhaltajille.

Miten taidelasi hinnoitellaan? – Ei ole mitään varsinaista hinnoittelumekanismia. Tietysti seuraan, minkä verran menee aikaa ja lasia. Mutta miten määritellään tuotteen ja teoksen ero?

Muuttomyynnissä pieni varasto hupeni kokonaan. Kokemukset kertovat, että satunnainen myymälään piipahtaja saattaa innostua aukomaan rahamassia enemmänkin. Asiakkaaksi on muotoutunut myös vakituisempaa keräilijäkuntaa. Milloin päästään avajaisiin? – Avaan yleisölle tuota pikaa. Myöhemmin keväällä voin toivottavasti jo toimittaa tilauksia.

Jari-Matti Solin muutti yrityksensä kanssa Nauvoon. Studio Hippoglass löysi tilat vanhasta meijeristä.

Pylväspora on käytössä valmistettaessa työkaluja toisille lasinpuhaltajille.

- Kyllä minä tämän vielä maalaan, lupaa Solin tulevan hiomon ikkunasta käsin.

-a-ss