Parikymmentä vuotta sitten paraislainen Aimo A. Virtanen oli myynyt maalitehtaan ja perustanut venevuokraamon. Nyt hän toimii yksinyrittäjänä myyden pyykkipulveria. Virtanen esitteli Varsinais-Suomen Yrittäjä- lehden ensimmäisessä numerossa yhteiskunnallista tuloslaskelmaa, ja antoi huutia tavallisen kansalaisen taloustiedon tasolle. Onko yrittäminen tai sen arvostus muuttunut vuoden 1987 jälkeen?

Verottaja saa Virtaselta kiitosta. – Se on järkeistynyt. Ehkä verottaja alkaa tajuta, että yrittäjät luovat, keräävät ja tilittävät valtion maksuista suurimman osan.Yrittäjät valittavat verotuksesta enää harvoin.

Tilalle on tullut uusia murheita. – Työllistäminen on murhan jälkeen pahiten sanktioitu teko Suomessa. Mietitäänpä jatkuvia sairaslomia, pienyrittäjä ei pysty kahta perhettä elättämään. Jos talous on kuralla, menee talot ja tavarat. Jos tappaa, ei siitä taloa viedä, Virtanen vertaa ronskisti.

Paremmin ei ole käynyt kansalaisten taloudellisen tiedon tason. Se on Virtasen mielestä edelleen heikko. – Kouluissa olisi syytä käsitellä voiton jakamista. Eivät taida opettajatkaan tietää yleissivistykseen kuuluvaa asiaa.

Yhteiskunnallinen tuloslaskelma on miehen mielestä edelleen kelpo väline selvittää, mihin yrityksen voitto menee, ja mistä palkansaajan tilipussi koostuu. Tosin useimpia kiinnostaa vain se, paljonko ansaitsee. – Omistajat ovat aina pienin edunsaaja, yhteiskunta suurin, säännönmukaisesti. Elämme sen varassa, mitä yrittäjät saavat aikaan. Jos halutaan kansakunta nousuun, niin poistetaan alle 10 henkeä työllistäviltä yrityksiltä työllistämisen rangaistukset. Olisi loogista voida palkata ihminen siksi aikaa kun töitä on. Byrokraatit eivät ymmärrä, että pienyrittäjä ei koskaan perusteettomasti irtisano ketään. Miksi pitäisi, jos on kerran onnistunut saamaan työntekijän? Jos tämä on juoppo, varas tai riidankylväjä, sellaisesta täytyy voida päästä eroon, Virtanen pudottelee harkitusti ja rauhallisesti.

Pyyhkeittä eivät selviä yrittäjätkään: henkilöstöä ei informoida riittävästi, eikä osata ajatella asioita työntekijän kannalta. – Ei osata noukkia sitä valtavaa tietomäärää. Jos hankit uuden tuotantovälineen, niin kysy työntekijöiltäsi! Tieto on siellä.

Virtanen mainitsee myös auktoriteetin muutoksen. Yrittäjä on muuttunut työkaveriksi. – Mutta jos sorvari rupeaa pomoksi ja pomo sorvaamaan, metsään mennään ja susi tulee. Työnjako on säilytettävä selvänä.

Annapa Virtanen meille aimo visio seuraavien kahdenkymmenen vuoden päähän. – Yhteiskunta menee aina ahtaammaksi. Sen suurin vihollinen on organisaatio – vaatimuksia, säädöksiä, tutkintoja, ennen kuin saa tehdä mitään. Automaatio kehittyy, tuotteet halpenevat entisestään, ihmiset siirtyvät palveluihin.

Kun ihminen siirtyy yrittäjäksi, hän luopuu ihmisyydestään ja tippuu yhteiskunnan suojamekanismien ulkopuolelle, Aimo A. Virtanen lataa ja tekee puhelimessa pyykkipulverikauppaa yksinyrittäjänä.

a-ss.