Yrittäjän päivän sijaan voi puhua yrittäjän vuorokaudesta. Milloin ollaan töissä? Työ seuraa aamusta iltaan, ja yöllä aivot ratkovat päivän haasteita. Ari Hakala, Korppoossa sijaitsevan Rumar Strand Marinan yrittäjä, katsoo telkkaria paperin ja kynän kanssa. Idea voi pelmahtaa mieleen milloin tahansa, ja siitä napataan heti kiinni.

Alussa oli vain työ, työ ja työ. Vuonna 2002 aloittanut yrittäjäpariskunta Ari ja Maija-Leena asuivat työpaikalla – oikeasti. Nyt on yksi ikuisuusprojekti lisää: viime syksynä hankittu oma koti. Ruhtinaallisen kilometrin päässä työpaikalta.

Työrytmin sanelee sesonki. Rumar Strand on avattu kuun alussa, ja on auki viikonloppuisin toukokuun loppuun sekä syys- ja lokakuussa. Heleimmän kesän vanha kansakoulu ruokkii, majoittaa ja viihdyttää asiakkaita joka päivä. Maaliskuun lopulla valmistauduttiin sesongin aloittamiseen ja viimeisteltiin keittiöremonttia.

Ari on noussut käymään läpi sähköpostia vasta yhdeksältä. Työhuone on keittiön takahuoneessa. Remontti tuottaa rakennusjätettä, jota ajetaan kuorma toisensa jälkeen pois. – Miljöön siistimistä riittää aina vaan, touhukas isäntä toteaa harppoessaan vielä viileästä salista uunia odottavaan keittiöön. Padat ja pannut ovat rivissä seinillä odottamassa keittiömestaria, joka on usein ollut Arin oma poika. – Poika opetti isän laittamaan ruokaa, kattilanvarressa työskentelevä Ari jatkaa.

Maija on herännyt puoli yhdeksältä puuron keittoon. Päivä käynnistyy kunnolla vasta aamun englantilaistv-sarjan ja kahvitankkauksen jälkeen. Sitten pyyhepyykkiä ja edestakaisin juoksua: - Tyhjennän Rumarin vinttiä. Imuroin ja valmistelin saaristolaisleipätaikinaa, Maija muistelee. Hän leipoo pakastimen täyteen ennen täyshulinan alkua.

Päivällä pariskunta on käynyt Korppoon keskustassa asioilla kaupassa ja apteekissa. Ari on kipaissut myös Korppoon Krouvareiden, Hjalmar´s, Buffalo ja Rumar Strand, palaverissa. – Meillä on yhteistyötä muun muassa yhteishankintojen tiimoilta. Suunnittelemme markkinointia ja logistiikkaa, jaamme murheet ja surut. Voimme lainata toiselta vaikka maitoa, jos itseltä on päässyt loppumaan.

Sydäntalvi on voimien keruuaikaa. Silloin on aikaa lukea ja katsella televisiota. Silti seuraavan sesonki pyörii mielessä. Ja sesongin käynnistyttyä vapaa-aikaa ei ole. – Ehkä joku satunnainen ilta, pari silmäilee toisiaan toiveikkaasti. Kotona on pienoiskuntosali, jossa verrytellään rääkkääntynyttä kehoa. Syksyllä sienestetään. Saalis uppoaa omaan ravintolaan. Ari kertoo sotkeentuneensa erilaisiin luottamustoimiin.

Puehlin pirahtaa, ja kysellään aikatauluja, mökkiä ja venettä vuokralle, tiedustellaan kalastusmahdollisuuksista, vierasvenelaituripaikkaa, tai leirikoulun järjestämistä. – Ryhmätarjousten laskeminen vie aikaa, ne ovat niin räätälöityjä. Mukana voi olla vielä alihankkijoiden palveluita, niin kuin veneenkuljettajia tai kalastajia, Ari miettii otsaa sivellen. Välillä keitetään kahvit ja syödään voileipää.

Kesällä päiviin kuuluu vihannesten noutamista Korppoon torikauppiaalta tai veneellä Nauvosta. Kumpikin tekee kaikkea mahdollista ja välillä mahdottomaltakin tuntuvaa. Pääsääntöisesti Ari hyörii keittiössä, ja Maija hoitaa salin ja tarjoilee. Sisustus, somistus ja tilpehöörisäätäminen on Maijan juttu. Hän rakastaa tunnelman luomista. – Maija on ravintolan ja kodin hengetär, Ari antaa tunnustusta.

Niin koti kuin ravintola lämpiävät pitkälti puilla. Neljä metriä korkeat huoneet ja hirsiseinät imevät lämpöä talven jälkeen. Puusavottaa piisaa. Kattilanvarresta kirveenvarteen. – Mä olen roudari! Milloin huonekaluja, milloin halkoja. Aina mä sahaan autolla jostain jonnekin, Ari tiivistää. – Tämä on semmoista säätämistä hyvässä merkityksessä ja huolehtimista. Aikavarkaita ja yllätyksiä putkahtelee esiin, ja me vastaillaan pitkin kesää satoihin samoihin kysymyksiin, pari selvittää. Maija mainitsee työn suolaksi ihanat ihmiset, joita valuu paikalle pitkin maata ja maailmaa. Ari kiteyttää paikan ja maiseman osaksi ansioita. – Se on iso osa palkkaa, että saa olla täällä, mies toteaa katseen pyyhkiessä jäähileistä vapautunutta väylää ja rantakallioita.

- Ai niin Maija, muistinko sanoa, että se uuni on sentin liian leveä? – Eikä...- Oli miten tahansa, sisään se menee vaikka en vielä tiedäkään, miten, Ari päättää.

Uusi sesonki on ajatusmyrskyn keskiössä yrittäjän, Ari Hakala, päässä.

Alkuperäiset ja toimivat kakluunit nielevät klapeja. Ravintolasalin lämmittäminen aloitetaan viileään aikaan päiviä aikaisemmin.

Kattilarivistö valmiina palvelukseen.

Väylä on pian täynnä veneilijöitä.

Ari suunnittelee terassin kattamista.

Maijan löytöjä on tämäkin vanha kynttilänjalka.

Tähän tulee uuni, joka ei kylläkään mahdu ovista sisälle.

Rumar Strandin pihapiirissä on paljon vanhoja puita, kuten keskeisellä paikalla elämää nähnyt lehmus.

Uudessa kodissa välipalaksi kahvia ja voileipää.

Halkoja syövät tulisijat kotona ja työpaikalla.

Maija tutkii kotipihan yrttejä. Ne päätyvät Rumarin ruokalistalle.

Noppa-koira keskustelee Maijan kanssa.

a-ss.