- Pyörän on oltava kahdelle sopiva ja mukava, vaimon kanssa pyöräilevä motoristi ja keilahalliyrittäjä Kimmo Seirala linjaa. Viime keväänä hankittu Yamaha FJR 1300 painaa vähän yli 250 kiloa, omaa 143 hevosvoimaa ja hörppää ysivitosta kuutisen litraa satasella.

Seirala lämmitteli vanhan harrastuksen kahdeksan vuotta sitten. Viisikymppisten moottoripyöräilyn on lisääntynyt. – Mukulat on poissa kotoa, ja verotuksen muuttuminen on tuonut hintoja alas. Nyt on aikaa ja varaa harrastaa.

Viime kesänä pariskunta kiersi Baltiaa, ja tänä kesänä suunnataan Barcelonaan. Pidemmälle reissataan kotimaassakin. Usein määränpää on suunnittelematon, ja Seirala yksin pyörän selässä. – Menen kotiportista ulos tietämättä minne päädyn. Vaimo on hyvä keksimään kohteita, mutta on ihan sama, mitä kautta mennään.

Ajokausi on huhtikuusta lokakuuhun. Viime vuonna kilometrejä kiertyi mittariin 12 000. Mikä saa nousemaan kahdelle pyörälle? – Se on erilainen tapa liikkua paikasta toiseen. Sitä vaan menee ja kattelee, hakee pieniä teitä. 200 kilometrin lenkki tulee helposti. Vaimo sanoo, että siinä tuntee kaiken, ilmavirran, tuoksut, hajut. Sitä en ymmärrä, että moottoripyöräilyyn liitetään vapaudentunne. Ei se sen vapaampaa ole, nopeusrajoituksia on noudatettava.

Seirala kuuluu Turun Moottoripyöräilijöihin. Yksi houkutin on ratapäivät. Silloin pääsee kilparadalle. Seuran varaamalla ajalla ajaminen on halvempaa. – Ei tartte vahtia mittaria. On hyvä oppia tuntemaan omat ja pyörän rajat. Voi kokeilla tilanteita, jotka tulevat yllätyksenä normaalissa liikenteessä, Seirala perustelee ja kysyy, milloin viimeksi löit jarrut pohjaan satasen vauhdissa ja mitä tapahtui.

Paniikkijarrutushan se oli. – Niinpä! Pyörä on helppo kiihdyttää, vaan stoppaapa äkkiä. Kun harjoittelee, on helpompi toimia liikenteessä.

Moottoripyörä on kimmoke lähteä paikkoihin, joissa ei tulisi muuten käytyäkään. – Vaikka olen Turussa asunut koko ikäni, vasta nyt olen kierrellyt kunnolla tienoon pikkutiet. Olen nähnyt muutenkin paljon uusia paikkoja, saanut kavereita. Aina joku tulee juttelemaan. Kuka autokuskille juttelee?

Takana istujan on seurattava liikennettä ja oltava yhtä kuskin kanssa. – Yli 30 vuotta on oltu naimisissa. Ei siinä yks pyörä enää paljon vaikuta. Vaimo on oppinut pakkaamaan hyvin. Kaikkia papiljotteja ei voi raahata mukana, Seirala antaa kiitosta kumppanille.

Kimmo Seirala kertoo kahdenlaisten ihmisten tulevan juttelemaan. Usein he ovat vanhempia miehiä, jotka haaveilevat moottoripyörästä. Toiset ovat kiinnostuneita, mutta eivät itse uskaltaisi kokeilla.

a-ss.