Riippu- ja varjoliito menevät maallikolla sekaisin. Lentotapa on erilainen. Varjoliidintä ohjataan jarruilla ja painopistettä siirtämällä.– Varjoliitimessä istutaan kuin keinutuolissa, Petri Palenius kuvailee.

Kiikalan kentän taivasta värittäneet lentäjät saivat suomusjärveläisen remonttiyrittäjän ja laatoittajan lähtemään teoriatunneille. – Testailen kaikenlaista. Tätä ennen näyttelin kesäteatterissa, Palenius kuittaa ihmettelyn.

Kaksi vuotta varjoliitoa ovat opettaneet, että sää, ilmavirrat ja tuuli päättävät, minne Palenius lentää. Varjo voi joskus heittelehtiä ja keikkua. – 26-neliöistä varjoa ei käsitellä voimalla. Sitä ei voi voittaa. Lajista on extreme kuule kaukana. Tämä on hyvin rauhallinen laji, johon kuuluu paljon odottelua. Harrastajien keski-ikä on viisissäkymmenissä.

Mukana on yllättäen paljon korkeanpaikankammoisia, sillä Paleniuksen mukaan liitimestä ei voi horjahtaa minnekään. Makeus piilee aistimuksissa. – On aivan hiljaista ja olet yksin. Jos ei ole turbulenssia, on kuin piimässä lilluisi. Koko ajan on pysyttävä skarppina. Fiilis on uskomaton, ja euforinen olo voi kestää pari- kolme päivää.

Lentoon päästään auton tai moottorikelkan vetämänä. Ajajalla on oltava hinauslupa, autossa vetolaite, puntari ja hätälaukaisulaitteet. Lentäjällä on haalari, kypärä, tukevat kengät, korkeusmittari ja radiopuhelin. Siipi valitaan painon mukaan. Reisihihnat ja turvavaljaat pitävät kiinni penkissä, josta löytyy myös varavarjo.

- Alastulossa onkin mielenkiintoista osua lähtöpaikkaan! Joskus saa kävellä kauan, Palenius nauraa. GPS-paikannin on kätevä siinä mielessä, että kaveri osaa tulla hakemaan oikeasta paikasta.

Lentäjä oppii, että ihminen on höyhen ilmojen armoilla. Palenius korostaa, ettei varjoliito ole rämäpäiden hommaa. Mies ei ole, ainakaan vielä, liittynyt ”puunhalaajien” kerhoon. – Yllättävän laajalle näkee 200 metrissä. Lennän usein 10-15 minuuttia noin 300 metrissä. Tuttuja paikkoja ei tahdo osata hahmottaa kun maailma pienenee.

- Olen oppinut rauhallisuutta, keskittymiskykyä, ja onhan tämä aivan mahtava ulkoilumuoto. Varjon maakäsittely on rankkaa touhua, ja jäällä saatetaan mennä pitkin poikin, mies kuvailee. Hänen mukaansa laji sopii ihan kaikille. Mutta vaatii sitoutumista, ettei tarvitse hommaa joka kerta aloittaa alusta.

- Tässä vaikuttaa helposti teini-ikäiseltä mutanttininjakilpikonnalta, varjoliitoa harrastava Petri Palenius uumoilee.

a-ss.