- Metsästäjä oli luonnonsuojelija jo ennen kuin sellaista sanaa oli keksittykään, sanoo kotisaarensa Kuusiston luonnossa ikänsä liikkunut Olavi Hillgrén. Hänestä olisikin mahdollisesti tullut biologi, jollei hän olisi ajautunut ihan muulle alalle. Hillgrénin perustama naantalilainen Kovotekniikka Oy tuottaa info- ja äänentoistojärjestelmiä kouluihin ja hotelleihin ympäri maailmaa sekä sopimusvalmistajana elektroniikkaa mm. Tunturin kuntovälineisiin ja ”rannehoitajiin” eli hyvinvointirannekkeisiin.

Hillgrén on nykyisin yhtiön hallituksen puheenjohtaja – toimitusjohtajan tehtävät hän on jo voinut jättää tyttärelleen. – Olen nyt siirtynyt kokopäiväiseksi metsästäjäksi, hän nauraa. – Kiireisimpinä aikoina tämä harrastus jäi lähinnä sorsastukseen – sorsastuspäivänä ei koskaan tehty töitä! - ja riistanhoitoon, mutta viimeiset viisi vuotta olen ollut mukana seuran toiminnassa aika vahvasti.

Kuusiston metsästysseuran Killin jäseneksi Hillgrén liittyi jo 60-luvulla, mutta nyt kun aikaa harrastukselle on enemmän, hänestä on tullut myös Kuusiston tarkkaan valitun hirviseurueen jäsen. Kahdeksanhenkinen seurue saa kaataa kauden aikana vain 1,5 hirveä, mutta metsäkauriista on tullut tärkeä saaliseläin sen lisäksi. – Niitä on Kuusistossa lähes yhtä paljon kuin jäniksiä. Kanta on kasvanut joka vuosi: viime vuonna metsästyksen jälkeen laskettiin vielä 50 kaurista, Hillgrén kertoo.

Metsästäjät hoitavat riistaa ruokkimalla sitä talvisin. Ruokintapaikoille viedään tuhansia kiloja kauraa, jonka Kaarinan kaupunki antaa. Lisäksi kaupoista saadaan juurikkaita. Jokaisella ruokintapaikalla käydään viikoittain katsomassa ja niitä täydennetään tarpeen mukaan. 70 kiloa kauraa kestää yleensä pahimpaankin aikaan kaksi viikkoa, sillä hirvet muuttavat Kuusistosta talveksi isompiin metsiin.

Kuusiston metsästysmaiden pienuus edellyttää, että metsästäjillä on hyvät suhteet maanomistajiin. – Se asettaa tavattoman paljon vastuuta: liipaisinsormi ei saa olla herkkä, kun asutusta on ihan lähellä. Sen vuoksi esimerkiksi hirviseurueessa vaihtuvuutta on vain hyvin vähän – kauriinmetsästyksessä on toki Killinkin jäseniä mukana.

- Tappaminen ei ole metsästyksessä pääasia vaan hyvän porukan yhteishenki. Vaikka mukavahan se on saada saalistakin. Kyllä se jonnekin ihmisen alkukantaisiin geeneihin on kirjoitettu, vaikkei sitä aina itsekään tiedä, Olavi Hillgrén pohtii. Saaliinsa hän valmistaa yleensä itse ruoaksi. – Me metsästäjät vaihdellaan reseptejä yhtä innokkaasti kuin jotkut mummot, hän nauraa.

Ruokintapaikoilla käydään tarkistamassa tilanne kerran viikossa, kertoo Olavi Hillgrén.

ap.