Musiikkibisneksessä rock raikaa, sohvalla kutee muusikko ja pari bändäriä, lattiat viinasta tahmeina, ja laatikot pursuavat pimeää rahaa. No ei ihan. Hype Productionsin muutto on vähän vaiheessa. Ensimmäisessä huoneessa on tasan puhelin ja valtava roskis.

Seuraavassa kammarissa on enemmän tekemisen makua. Tuotantopäällikkö Kari Penttinen viilaa reiskat jalassa liiketoimintasuunnitelmaa konsultin kanssa. Yrittäjä Tommi Liimatainen harppoo sisään edellisyön Lontoon jämät kintereillä. Kahvia ja tupakkaa kuluu. On edes vähän managerin oloinen.

Kaksi henkilöä työllistävä Turun Yrittäjien 2000. jäsenyritys kertoo toimivansa maailman kolmanneksi suurimmalla kaupan alalla heti ase- ja huumekaupan jälkeen: viihdealalla. Kiva, että päättivät pitäytyä musassa. Vuonna 2005 perustettu Hype Productions on musiikkialan manageri, konsultti sekä levyjen ja videoiden tuottaja. Rock ja punk eivät rahoittajia vakuuttaneet. – Tätä ei osata mieltää työksi. Homma ei ole niin suoraviivaista kuin leivän myynti, Penttinen sanoo.

Alan rasitteita ovat mielikuvat. Alalle ei ole koulutusta. Alaa pelätään ja kauhistellaan. Lähipiiri veti keilapallot nokkaan, kun Liimatainen lähti turvallisesta päivätyöstä, ja valjasti kykynsä artistien käyttöön perustaen yrityksen. – Viisi vuotta manageroin sivutyönä. Sitten tuli aika panostaa. Kyse on fiktiosta, joka pitää muuttaa faktaksi. Meidän asiakkaita ovat artistit ja kuluttajat. Yhteistyökumppaneista löytyy levy-yhtiöitä, ohjelmatoimistoja, valokuvaajia, graafikoita. Me ollaan tällä alalla Länsi-Suomen ainoa, Liimatainen selvittää.

Lontoossa tai Berliinissä olisi paremmin keimeissä mukana. Suomalaisarki on potkaissut miestä päähän heti aamusta. Maanmiesten asenteet ärsyttää, ja olo on kuin muukalaisella. – Täällä jengi fiilistelee, kun toisilla menee huonosti. Hirveetä pingotusta ja kilpailua. Rock´n´Rollia ja punkkua, ja sohvalle juttelemaan nihkeilyn sijasta. Sujuis vähän letkeemmin, Liimatainen lataa. Rokkänrollin saa jokainen määritellä itse. – Joka tapauksessa se ei ole pinnallista paskaa niin kuin arki yleensä.

Hypen hoivissa ovat muun muassa Negative, Uniklubi, So Called Plan, ja Jann Wilde. Pöytien paperiröykkiöissä piilee esiin pyrkivien kykyjen demolähetyksiä. Paraislaista Dead By Gun- yhtyettä Liimatainen luonnehtii kovaksi jutuksi. Kun ainesta löytyy, aloitetaan määrätietoinen artistin kehittäminen ja kuvion rakentaminen. – Tärkeintä on usko omaan juttuun. En tekisi tätä työtä, jos olisin uskonut muita. En anna periksi, ei ole mitään hävittävää.

Yrittäjäyhdistykseen tuli liityttyä, sillä: - Se nainen puhui ympäri. Saadaan kuulemma puhelinlaskuista alennusta, Liimatainen muistaa. Yrittäjän omat valtit ovat yllättäen inhimillisyys ja luovuus, sillä nyt työskennellään taiteilijoiden eikä tuottajien kanssa. Viiden vuoden visio on nousta Suomen kauneimmaksi, kovimmaksi ja seksikkäimmäksi rock- ja punk- lafkaksi. Joutuvatko Penttisen reiskat puntariin? – Tähtäämme vientiin. Jengi ei tajua, kuinka suuri työllistävä vaikutus musabisneksellä on. Ne fyrkat sais jäädä Suomeen.

Hypetystä! Kari Penttisen ja Tommi Liimataisen välistä kurkkii Negativen Jonne Aaron.

a-ss.