Koskella sijaitsevassa Hoitokoti Niittykukassa vietetään hämäränhyssyä telkkarin ääressä. Iltauutisia ei jakseta enää odottaa, ja rollaattori kääntyy kohti omaa huonetta. Yksi rouvista vispaa monta kertaa ohi, ja toivottaa jokaisella rupeamalla ponnekkaasti hyvää yötä.

Yrittäjä Riitta Virolaisen 18-paikkaisessa hoitokodissa asuu vanhuksia, ja suurin osa heistä on muistihäiriöisiä. Lisäksi on kaksi intervalli-paikkaa. Työntekijöitä on 9.

Ilta vaikuttaa rauhalliselle, ja Virolaisen mukaan asukkaat nukkuvat yöt hyvin. – Muutamia autetaan vessaan tai vaihdetaan asentoa. Levottomuutta tai väkivaltaa ei esiinny. Joku on ajoittain liikekannalla, mutta me otetaan kainaloon ja jutellaan.

Takana on tavallista rankempi viikko. Mahatauti koetteli niin asiakkaita kuin hoitajia. Saattohoidossa olleen asukkaan aika tuli täyteen. – Saattohoitoasiakkaan hereillä ollessa hänen luonaan on aina joku. Yhdessä rukoillaan ja lauletaan virsiä, toiveen mukaan. Se on semmoista kädellä kannattelua, Virolainen kuvailee kaivaten edesmennyttä asukasta.

Virolainen ei kahvia kaipaa hereillä pysyäkseen. Mutta näkkileipää on oltava ja juustoa päälle. Hedelmät ovat hyvää evästä yöksi. Vuoro kestää iltayhdeksästä aamuseitsemään, 10 tuntia. Virolainen ei nuku ennen yövuoroa. Palautumiseen auttavat ulkoilu ja liikunta. – Jos uni ei vuoron jälkeen meinaa tulla, lähden lenkille. Pari kertaa vuodessa lomailen viikon aivan yksin.

Yö napsahtaa kohdalle nykyään harvemmin, sillä taloon on saatu kaksi vakinaista yökköä. Vaikka olisi kuinka rauhallista, nukkua ei voi. – En voi ajatellakaan, että minä nukkuisin, ja joku putoaisi sängystä...

Vuoroon kuuluu vessojen perusteellinen pesu, pyykkihuolto ja aamupalan valmistaminen. Yrittäjä ehtii joskus kansliahommiinkin. – Työvuorolistoja, laskutusta, suunnittelen laatukäsikirjaa. Sitä naputtelen koneelle, ja sitten aamulla totean, että onpas tullut lennokasta tekstiä. Muutenkin yöllä ajatus lentää. Alan herkästi sisustaa, ja miettiä kukkien sijoittelua. Jos joku asukkaista valvoo, voi olla kiva jutella ihan kaikessa rauhassa.

Yöllä on tarkempi, ja rekisteröi jokaisen ripsahduksen. Sitten tarkistamaan, että mikäs se oli. – Yöllä tuntuu hitaammalta. Lyöhän sydänkin hitaammin, ja ruumiinlämpö laskee. Yleensä saattohoidossa olevat vanhukset kuolevat aamuyöstä. Silloin elintoiminnot ovat alhaisimmillaan, hän mainitsee.

Riitta Virolaisen mielipaikkoja öisin on aulan vanha puusohva. Siihen kantautuvat äänet kummastakin suunnasta taloa.

a-ss.