Eduskuntavaalien ehdoton äänikuningas Sauli Niinistö on käynyt monen myllyn lävitse. Puolison traaginen kuolema liikenneonnettomuudessa 90-luvulla olisi musertanut monet niin henkisesti kuin ulkoisesti. Parin vuoden takainen tsunamikatastrofi Thaimaassa puolestaan pakotti Sauli Niinistön henkilökohtaiseen hengissäsäilymistaisteluun. Tänä vuonna puolivallattomasta leskimiehestä tuli tasavallan kakkonen – ja vuosi sitten melkein ykkönen. Millainen mies on Sauli Niinistö, mitä on rauhalliselta näyttävän kuoren alla? Se ei tässäkään haastattelussa paljastu. Mutta ajankohtaisten kannanottojen ohella hän myös hieman raotti sisintään.

Elämä on antanut ja ottanut

- Huolimatta kaikista nimikkeistä, joita olen pääosin itselleni antanut, sisäinen perusminäni on pysynyt jokseenkin samanlaisena läpi vuosien. Olen luonteeltani melko stabiili ja tasapainoon pyrkivä. Legendat ärtymisistä ja puolivallattomuuksista kuuluvat enemmän temperamenttiosastolle, sisäinen rakenne on aikalailla vakio ja ajaton. Luulen, että tämä vallitseva tilanne ulottaa juurensa kodin ilmapiiriin ja lapsuuden kasvuympäristöön. Myös nuoruusiän kokemuksilla on ollut vahva vaikutuksensa. Minulla on ollut huomattava onni saada kokemusta esimerkiksi hyvin erilaisista työtilanteista ja työtehtävistä. Kouluaikoina olin kesät sokerijuurikaspelloilla. Sen jälkeen oli kymmeniä lyhyitä työsuhteita ennen tuomariksi valmistumista. Ne kaikki opettivat minulle valtavan paljon asioita elämästä yleensä ja myös niistä lainalaisuuksista, jotka vallitsevat työelämässä, kun toimitaan ryhmässä. Toinen tärkeä oppi vanhemmilta työkavereilta näiltä vuosilta oli arkisen vastuun ottaminen. Välillä hommat nuorella miehellä tahtoivat väkisin mennä vähän ns. lööperiksi. Mieleeni on iskostunut ainakin kaksi tapausta, jolloin vastuunkantajaksi nousi haalaripukuinen haalaripukujen joukosta tuomariviittainen tuomariviittojen joukosta sanoen, että ”no niin pojat nyt olisi taas aika ryhtyä hommiin, tämä homma täytyy nyt vain hoitaa”.

Maailman talous on Suomen riski

Sauli Niinistön ja monen muunkin asioita ymmärtävän mukaan 90-luvun kaltainen lama ei silloisessa laajuudessa ole ainakaan kovin todennäköinen Suomessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomen tulevaisuus olisi riskitön.

- Suomen talous pyöri 90-luvun alussa pahasti velkarahalla. Syitä siihen kehitykseen on ehkä turha enää sen enempää pohtia, mutta valuutan vapauttaminen on tässä keskustelussa jäänyt liian vähälle huomiolle. Tänään on tietysti moni asia paremmin. Oikeastaan pahin riski Suomelle on siinä, että joudumme ottamaan vastaan maailmantalouden heikentymisen. Meillä ei ole niinkään ns. itserakennettuja riskejä. Meidän taloutemme paradoksi on siinä, että me pärjäämme koko ajan paremmin maailmalla ja pystymme ottamaan suuremman osan jaettavasta hyvästä. Mutta me olemme entistä haavoittuvampia siinä tilanteessa, jos jaettavaa ei ole. Me menetämme suhteessa enemmän kuin muut. Valitettavasti maailmalla on tälläkin hetkellä havaittavissa tiettyä poliittista riskiä ja tällaiset riskit heijastuvat jo ilman realisoitumistaan aina tavalla tai toisella myös maailmantalouteen.

Asenteet yrittämiseen myönteisiä

Sauli Niinistö näkee, että yrittämisen edellytykset ovat Suomessa parantuneet. Yrittäjien arvostus on myös aivan toista luokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Tekemistä hänen mukaansa vielä kuitenkin on tälläkin saralla. Erityisesti Sauli Niinistö on huolissaan nuorten riittämättömästä innosta ryhtyä yrittäjiksi.

- Kiistaton tosiasia on, että kannustimet yrittäjäksi eivät pärjää palkkatyölle. Myös yrittäjän sosiaaliturvapuolella on vielä tekemistä. Keskeisin tekijä ja este yrittäjäksi ryhtymiselle lienee kuitenkin riskin olemus. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta luo turvallisia suojaverkkoja ja sitä kautta lähes riskittömiä väyliä oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin rakentamiselle. Näin on jatkunut jo kymmeniä vuosia. - Meillä on varmasti tuhansia ja taas tuhansia nuoria ihmisiä, joilla olisi kaikki henkiset edellytykset menestyä myös yrittäjänä. Kysymys on siitä, miten saadaan nuoret astumaan riskinottokynnyksen yli. Hyvä alku olisi vaikka se, että omaa asuntoa ei enää hyväksyttäisi yrityksen vakuudeksi. Vakuudet pitäisi hoitaa muilla järjestelyillä. Tiedän, että esimerkiksi Finnveralla on monia instrumentteja käytössään. Luulen, että uuden hallituksen yrittäjyysohjelma pitää sisällään myös sellaisia elementtejä, jotka mahdollistavat askeleet tässäkin asiassa myönteiseen suuntaan. Eräs olennainen asia on perintöveron osittainen poisto. Se mahdollistaa sen, että yritystä voidaan jatkaa ilman veroesteitä.

Palkansaajajärjestöilläkin opittavaa

Demokraattisessa yhteiskunnassa palkansaajajärjestöillä on oma tärkeä tehtävänsä ja olemassaolon oikeutuksensa. Tätä perustotuutta ei Niinistö lähde kiistämään edes puolella sanalla. Mutta työelämää säätelevässä lainsäädännössä ja yleisissä pelisäännöissä on hänen mielestään korjaamista ja modernisoimista. - Tämän päivän yrittäjä joutuu toimimaan melkoisessa lainsäädännön viidakossa. Meillä on työlainsäädäntö, työehtolainsäädäntö, meillä on yleissitovat työehtosopimukset ja lisäksi vielä työsopimukset. Tämä polku on aika raskas yrittäjälle kulkea. Pidän hyvänä sitä linjausta, että pyritään työntekijän ja työnantajan välillä yhä vapaampaan sopimiseen työehdoista. - Käydyt eduskuntavaalit olivat varsin mielenkiintoiset myös siinä suhteessa, että ay-liike sai varmasti paljon mietittävää. Olen ymmärtänyt, että sillä puolella on ollut harrastusta pohtia sitä, että ”viesti ei mennyt perille”. Mielestäni viesti meni erittäin hyvin perille, mutta ei ehkä halutussa muodossa. Tässä voi olla ilmassa se mahdollisuus, että SAK joutuu itse herättämään itsensä tämän päivän todellisuuteen. SAK:n vanhakantainen ajattelutapa tuli esiin jo presidentinvaalikampanjan ”väliintulomanöövereissä”. Järjestön ajatusmaailma on jotenkin vanhaa ja hapanta, jota ihmiset hyljeksivät. Uskon, että siellä on virhe ymmärretty.

”Elämä on opettanut kantamaan ja ottamaan vastuuta” Sauli Niinistö kertoo haastattelussaan.

Ilkka Lähteenmäki