Turun ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat esittelivät opinnäytetöitään julkisesti keväällä. Töissä on tutkittu esimerkiksi, kuinka biolasilla parannetaan kallon silmävaurioita, tai miten varaosien sopivuutta eri potilaille voidaan kehittää. Opinnäytetöistä haetaan uutuuksia.

Yliopettaja Raimo Pärssinen ja laboratoriopäällikkö Kari Haajanen tähdentävät töiden tekemistä oikeaan ympäristöön ja todelliseen tarpeeseen. Tähtäimessä ovat ongelmanratkaisu tai aihetta teknisesti eteenpäin vievä kehitystehtävä.

Kolmen kimppa

Viittä vaille biotekniikan insinööri Anttoni Ahtiainen tutki kuoppalevynkäsittelyrobotin toimintaa. Kuinka nesteenkäsittelyrobotti tehostaa potilasnäytteiden mittaamista. Jos uusi menetelmä saadaan käyttöön, kasvavat potilas- ja näytemäärät saadaan hoidettua tehokkaammin ja lyhyemmässä ajassa. Prosessin nopeutuminen vaikuttaa myös sen hintaan. – Määrityksessä on eri partikkeleja, joista yksi jäi uupumaan, mutta menetelmä toimii, Ahtiainen toteaa.

Opiskelija kävi työhön innokkaana. Automaatiotekniikan perustutkinnon Ahtiainen oli suorittanut jo aikaisemmin, ja työkokemusta on. – Insinöörin on osattava käyttää koneita ja laitteita. Työ oli paljolti uuden luomista. Käyttökokemusta oli vain koneen alkuperämaassa Sveitsissä. Puhelin ja sähköposti ovat hyviä välineitä tiedon keräämiseen, joka sovelletaan uudeksi kokonaisuudeksi, hän selvittää.

Opinnäytetyön tekeminen on parhaimmillaan kolmen tahon kauppa: opiskelijan, oppilaitoksen sekä kumppanin, tässä tapauksessa yrityksen. Kukaan ei saa korvapuustia, vaan kaikki oppivat ja hyötyvät. – Paras asiantuntemus ja kysymyksenasettelu on kumppanilla, jolle työ tehdään, Pärssinen huomauttaa.

Tutkija vai myyjä

Opiskelija pääsee tekemään mielekästä hanketta, ja ammattikorkeakoulu toteuttaa aluekehitystehtäväänsä. Pärssinen näkee tilanteen myös tavallaan pitkittyneenä rekrytointitilaisuutena. – Opettaja puolestaan pysyy kiinni ajankohtaisissa tutkimus- ja työmenetelmissä, hän jatkaa. AMK tarjoaa eri palveluja yrityksille. – Firmat esimerkiksi testaavat menetelmiään koulun vempeleillä, Haajanen mainitsee.

Biotekniikka toimialana on vaativa, ja suoraan koulunpenkiltä yrittäjäksi ryhtyminen temppu sinänsä. Pääoman tarve on valtava. Opintoihin kuuluu teknis-taloudellinen ajattelu. Ahtiainen koki AMK:n kannustavan enemmän yrittämiseen kuin ammattikoulun. – Oman bisneksen perustamiseen tarvitsisi hyvän ja uskaliaan idean, ettei jäisi jalkoihin, hän miettii ja huomauttaa tutkijan ja myyjän oleva eri asia. Ahtiainen on myyjä.

Miten luovuus istuu koulumaailmaan? Pärssinen tunnustaa, ettei luovan ajattelun edistäminen helppoa olekaan. – Suositaan oma-aloitteisuutta, annetaan työkaluja ajattelun kehittämiseen. Ahtiainen saa Pärssisen ja Haajasen ilmeet melleviksi kiittämällä annetusta vapaudesta tavoitteiden toteuttamiseen.

Anttoni Ahtiainen (vas.) haki ohjelmaa näytteidenkäsittelyrobotille. Raimo Pärssiselle ja Kari Haajaselle määritykset ovat tuttu laji, mutta tekniikan ymppääminen pakettiin uutta.

”Kuoppalevynkäsittelyrobotin ylösajo sekä faaginäyttötekniikalla otetun immunomäärityksen siirtäminen robotille...” Anttoni Ahtiaisen insinöörityötä selasivat Raimo Pärssinen ja Kari Haajanen.

a-ss.