Mikko Stirkkinen oli vain 18-vuotias, kun hän vuokrasi liikehuoneiston ja ryhtyi kioskiyrittäjäksi Uittamontiellä Turussa. Jo vuoden kuluttua nuori mies osti huoneiston omakseen.

- Äitini oli tukena, vaikka ostinkin yrityksen yksin. Ilman häntä tästä ei olisi mitään tullutkaan. Äitini lisäksi tässä on ollut yksi perheen ulkopuolinen työntekijä, Stirkkinen kertoo.

Kioskinpitäjä ehti tehdä töitä omassa yrityksessään vain vajaan vuoden, kun armeija kutsui. Yhdeksän kuukautta kului läheisellä Heikkilän kasarmilla.

- Sain luvan tulla illoiksi ja viikonlopuiksi töihin. Se oli aika raskasta aikaa, en oikein muistakaan siitä mitään, Stirkkinen sanoo. Raskasta tai ei, mutta armeijasta päästyään Stirkkinen aloitti uuden urakan ja suoritti merkonomitutkinnon Raision Timalissa iltaopiskeluna.

Pajamäen kioskissa käy viitisentuhatta asiakasta kuukaudessa, He tulevat kahville, pelaamaan tai ostoksille. Eniten myydään tupakkaa ja olutta, elintarvikkeiden määrä on kaiken aikaa laskenut.

- Kauppojen sunnuntaiaukiolo on vaikuttanut, samoin se, että marketeissa on muutaman vuoden saanut myydä olutta tarjouksella. Kaikki tällainen kuristaa kioskialaa. Veikkaus on meille elintärkeä, mutta veikkauspisteitä on tullut lisää ja pelaaminen siirtynyt paljon Internetiin. Kaikesta huolimatta tämä on edelleen kannattavaa ja tutuille asiakkaille kioski on tärkeä kohtauspaikka, Stirkkinen kertoo.

Muutoksen edessä

Kymmenen vuoden yrittäjyys on ollut työntäyteistä, palkitsevaa ja niin raskasta, että Stirkkinen on nyt lopettamassa kioskinpitoa. Pitkät työpäivät, vuodet ilman lomia ja kilpailun kiristymisen hän vielä hyväksyy normaaliin yrittäjyyteen kuuluvina.

- Pahinta on se, että kunnon työntekijän löytäminen on niin vaikeaa. Näiden vuosien aikana meillä on ollut vaikka kuinka monta ihmistä töissä, mutta joukossa oli oikeastaan vain kaksi tosi hyvää. Tällainen yritys sopisi parhaiten perheelle, jossa on kolme yrittämiseen osallistuvaa jäsentä

27-vuotias Stirkkinen on saavuttanut elämässään moniin ikätovereihinsa verrattuna taloudellisestikin paljon.

- Tätä kioskia ei tarkoitettukaan ikuisuusprojektiksi. Ajattelin aloittaessani, että kun teen muutaman vuoden rankasti töitä, pääsen jatkossa helpommalla. Voi hyvin olla, että olen tulevaisuudessakin yrittäjä. Yhtä hyvin voin olla palkkatöissä, erityisesti sijoitus- ja vakuutusala kiinnostaisivat. Uskon, että olisin hyvä työntekijä, niin paljon nämä vuodet ovat opettaneet.

Monet riennot ovat jääneet väliin yrittäjyyden takia, mutta ehkä se on vain hyvä, 18-vuotiaana yrittäjäksi ryhtynyt Mikko Stirkkinen pohtii.

pv.