Pienellä Kiikalan lentokentällä on syyskuisena sunnuntai-iltana hyörinää. Koneita tuntuu nousevan ja laskeutuvan vähän väliä, kunnes huomaa, että pari niistä nimenomaan harjoittelee noita lentämisessä keskeisiä taitoja. Siitä huolimatta koneita käy puolentoista tunnin aikana ilmassa jopa neljä erilaista. Minkä lisäksi joukko miehiä puuhailee muuten vaan kentän lentokonehallissa. Kaikki tuntevat toisensa ja eri koneiden ominaisuudet, ja niitä arvioidaan miehissä nousuharjoituksia seuratessa.

Lentäminen sai somerolaisen kuorma-autoilija Sauli Vainion valtoihinsa 19 vuotta sitten. Asfaltin tahkoaminen rehurekan ratissa ei toki ollut hänen ainoa moottoreihin liittyvä harrastuksensa siihenkään asti. – Minua kiinnosti kaikki, mikä pörisi. Ajoin paljon ralliakin, mutta kun pääsin ensi kertaa ultrakevyen lentokoneen kyytiin, päätin että tämä kyllä on minun lajini. Lentäessä on jotenkin niin kaiken yläpuolella, että sitä vaan istuu ja ihmettelee.

Ensimmäisen ultrakevyen koneensa hän tilasi jenkeistä osina ja rakensi itse iltapuhteena. – Sen piti mennä neljässä sadassa tunnissa, mutta kyllä siihen tupla-aika meni. Paljon siinä oppi, mutta kyllä se yksi kerta riitti. Tämä nykyinen kone, Ikarus C 42, tuli juhannuksen tienoilla Saksasta, olen lentänyt sillä vasta 90 tuntia, Vainio kertoo.

Sauli Vainiolla on itse asiassa talo järven rannalla, jossa hän yleensä pitää vesitasoksi muunnettua konetta suojassa. – Kun tulen töistä kotiin, saan koneen minuutissa ilmaan jos niin haluan. Ei tarvitse ajaa pitkiä matkoja enää harrastuksiin. Kun tämä kone tuli Saksasta, ajattelin että pidän sitä tämän kesän pyörien päällä täällä kentällä.

Vesitasoksi muuttaminen ei tosin vie paljoa aikaa, pyörät vain irrotetaan ja tilalle asennetaan kellukesetti. – Talvella voi asentaa pyörien alle myös sukset, että voi laskeutua lumeen. Käytän siinä ihan tavallisia lumilautoja, kertoo Vainio. Ultrakevyt lentokone onkin todella monikäyttöinen harrastuskone, sillä pystyy operoimaan 250 metrin radalta ja se ratana voi olla vaikka sänkipelto.

Ultrakevyt kone ei ole kallis

Sauli Vainio ei pidä lentämistä kalliina harrastuksena, sillä käytetyn ultrakevyen koneen saa noin 3-4000 eurolla. – Tämä uusi kone maksoi näillä varusteilla 60 000 euroa, mikä ei ole paljon jos vertaa sitä esimerkiksi moottoripyörän hintoihin. Ultrakevyen koneen lentolupaa varten tarvitsee ottaa 20 lentotuntia ja opiskella 60 tuntia teoriaa, mikä on aika edullista kansalaisopiston kursseilla. Muut konetyypit vaativat kyllä enemmän tunteja, hän myöntää. Huollot voi myös tehdä itse eikä vakuutuskaan paljon maksa.

- Kone käy autobensalla ja sitä menee 70 litraa viidessä tunnissa, jolla lentää vaikka Lappiin asti, kuten heti teinkin pariksi päiväksi saatuani tämän uuden koneen. Siellä sain lentää mm. Ruotsin rajalinjaa pitkin ja laskeutua pikkukentille. Ensi kesänä olisi tarkoitus mennä vähän pitemmäksi aikaa.

Vainio on lentänyt jo niin paljon Etelä-Suomessa, että hän pystyisi lentämään ilman karttaa ja gps-laitettakin. – Houkuttaisi lähteä muuallakin. Pojat mm. lentävät paljon Viroon, mutta silloin pitää olla englanninkielinen radioliikennetutkinto suoritettuna. Pärjään kyllä tavanomaisissa tilanteissa, mutta jos tulee jotain ongelmaa, silloin pitäisi osata englantia paremmin.

Lentäessään Sauli Vainio on koko ajan radioyhteydessä muihin samalla alueella lentäviin. – On parempi puhua radioon kuin olla hiljaa. Silloin tietää missä kaveri menee eikä vaaratilanteita pääse syntymään. Meillä ei ole pikkukentillä mitään lennonjohtoa, joten lentäessä on itse pidettävä huoli turvallisuudesta. Isojen kaupunkien ilmatilassa on tietyt säännöt: esimerkiksi Turkua saa lähestyä neljästä eri ilmoittaumispaikasta ja silloin lennonhohto antaa laskeutumisohjeet, hän selittää.

Sauli Vainio lentää joka viikonloppu jos sää vain sallii. Ultrakevyellä koneella ei saa lentää pilvissä eikä pimeällä, sillä siinä ei ole kaikkia laitteita sellaista lentoa varten. Maisemat tuntuvat kuitenkin olevan Sauli Vainiolle tärkein motiivi lentämiselle. Ruska-aikana siinä on myös oma hyötynäkökulmansa. – Näin syksyllä ylhäältä erottuu helposti koivikot ja kuusikot, jotka ovat hyviä sienipaikkoja. Samalla näkee myös lähelle kulkevat metsäautotiet. On helppo käydä sitten poimimassa omansa pois. Tänä syksynä olen saanut 60-70 litraa kantarelleja, Vainio hymyilee leveästi.

Sauli Vainion Ikarus C 42 on kaksipaikkainen ultrakevyt lentokone.

Lennolla on pidettävä jatkuvaa radioyhteyttä muihin alueella lentäviin koneisiin.

anneli.perkio@y-lehti.fi