Immo ja Saga Nummi ovat aina olleet innokkaita matkailijoita, mutta kun ennen matkat olivat automatkoja lasten kanssa Eurooppaan, suuntautuvat matkat nykyään vähän pitemmälle. Immo Nummen toimitusjohtajan työ turkulaisen Sisustus-Nummen johdossa on vaihtunut hallituksen puheenjohtajan vähemmän kiireiseen asemaan, joten lempiharrastukselle löytyy nyt enemmän aikaakin.

Kesäisin Nummet eivät matkaile, sillä kesäisiä harrastuksia heillä on vähän liiankin paljon: veneily, mökki Nauvossa ja puutarhanhoito pitävät heitä kesän Suomessa. Kevättalvella käydään myös usein Lapissa. – Matkustamme pääasiassa syksyisin ja keväällä ennen kuin kunnon veneilykausi alkaa.

Nykyiset matkat ovat luonteeltaankin erilaisia kuin matkat lasten kanssa olivat. - Olemme tehneet nyt omatekoisia matkoja. Etukäteen ollaan ostettu vain lentoliput ja järjestetty ensimmäinen yöpyminen kohteessa. Matkustamme kahden tuttavapariskunnan kanssa, kertoo Saga Nummi, joka hoitaa tässä perheessä matkajärjestelyt. Hänen monipuolisen kielitaitonsa vuoksi matkat myös hieman vieraampiin maihin ovat mahdollisia. Mm. espanjaa hän on lukenut 15 vuotta.

Kuubaan tämä porukka lähti vuonna 2005, sillä Immo Nummi halusi ehdottomasti nähdä Kuuban vielä Fidel Castron aikaan. – Olimme ensin Havannassa pari yötä. Siellä meitä kuskasi kuubalainen herra, jonka poika asuu Helsingissä – ystävämme tunsivat pojan ja sitä kautta saimme yhteyden isään. Hän vei meidät omaan kotiinsa ja tyttärensä kotiin, joten pääsimme heti aitoon kuubalaiseen ilmapiiriin, Saga Nummi kertoo.

Immo Nummi oli innostunut isäntänsä autosta, sillä hän on itsekin antiikkiautoharrastaja. – Se oli vuoden -55 Dodge ja me mahduimme kaikki kuusi sinne ihan hyvin. Hienosti kunnostettu. Muutenkin Kuubassa oli paljon vanhoja amerikkalaisautoja, joita oli taitavasti korjattu. Paljon muita autoja ei ollutkaan, paitsi me turistit saimme vuokrata uudenmallisen, ilmastoidun tila-auton. Ne vähät bussit, joita näimme, olivat myös ajalta ennen Castron valtaannousua tai sitten Kiinassa 2005 valmistettuja. Mutta niitä ei ollut paljon, joten ihmiset liftasivat.

Teiden varsilla oli oikein viranomaisia, jotka pysäyttivät autoja ja kysyivät minne mennään ja määräsivät mukaan jonkun kyytiläisen, mikä ei koskenut kuitenkaan ruskeilla rekisterikilvillä varustettuja turistiautoja.

Turismi tuntui Kuubassa olevan erityisasemassa, vaikkakin kovin säännellyllä tavalla. – Niillä joilla oli lupa majoittaa turisteja, casas particulares, oli ovessa sininen kolmio. Tosin vuokralla sai olla vain yksi huone, josta oli maksettava valtiolle 200 dollaria kuukaudessa – vaikka ketään ei olisi majoitettukaan.

- Havannasta me lähdimme vuokra-autolla ja asuimme maalla perheissä, joilla oli majoituslupa. Piñalesissa meidän emäntämme Sofia valmisti meille varsinaisen juhla-aterian, johon lainattiin aineksia koko naapurustosta. Hän myös paransi vatsavaivani paikallisilla yrteillä, sillä lääkkeitä heillä ei ollut, Immo Nummi kehuu.

Eräänä päivänä he ottivat kyytiin kaksi liftaria, jotka osoittautuivat tupakkaplantaasin työnjohtajaksi ja virkamieheksi. Seuraavana päivänä matkalaisille järjestettiin tutustumisretki plantaasille, jossa viljeltiin sikarinlehtiä. Tilan 80-vuotias isäntä, Don Alejandro Robaina, oli Castron ystäviä ja hänen sallittiin omistaa 40 prosenttia yrityksestä.

- Hän oli todella hieno vanha herrasmies, joka tarjosi meille sikarit, esitteli tilan ja pojantyttärensä, joka oli kuulemma Kuuban taitavin sikarinkäärijä. Tämäkin vierailu oli mielenkiintoinen seuraus sattumasta, kun otettiin pari liftaria kyytiin, Saga Nummi huomauttaa.

Trinidadista yösijaa etsiessään heillä oli seikkailu, kun yöllä pimeässä ei ennalta suunniteltu majapaikka löytynytkään. – Meillä oli hyvä kartta, mutta kun tienviittoja ei ollut, emme löytäneet perille. Saimme eräältä huoltoasemalta miehen mukaan neuvomaan tietä. Ja sitten alkoi tulla poikaporukoita, jotka halusivat pysäyttää automme. Opas neuvoi ajamaan kovaa ohi vaan. Hän opasti meidät kylläkin ihan muualle kuin piti, sillä päädyimme varsinaiseen piilokapakkaan: paikka oli hirveän ränsistynyt ulkoa, mutta hieno ravintola ja majapaikka sisältä. Isäntää kutsuimme Mister Mojitoksi, sillä hänellä drinkki kädessään kaiken aikaa.

Nummet eivät kokeneet oloaan turvattomaksi Kuubassa, vaikka heidän yöpyessään Playa Anconassa hotellissa poliisit ja vartijat kovasti varoittivatkin vaaroista. – Meillä oli ainakin kovin turvallinen olo kun vartijoita oli joka paikassa ja poliisi vartioi ikkunamme alla koko yön, Nummet nauravat.

Kuuban matka kesti kokonaisuudessaan kaksi viikkoa. Seuraavana vuonna sama matkaseurue suuntasi USA:n länsirannikolle, mutta se onkin sitten aivan toinen juttu. Immo ja Saga Nummea kiinnostaisi myös Kiinassa matkailu ja varsinkin Australia, jossa heidän molemmat tyttärensä ovat matkustaneet. – Siellä voisi ostaa auton ja kiertää pitempäänkin ja myydä sitten auton pois, suunnittelee Immo Nummi.

Matkasta on pitkä ilo, sillä sitä on kiva suunnitella ja vielä kivempi muistella, Immo ja Saga Nummi toteavat.

Kuubassa Nummet käyttivät melko innovatiivisiakin kulkupelejä.