Piikkiöläisen Timo Blomqvistin työpäivät eivät ole koskaan samanlaisia. Hän on toiminut nyt nelisen vuotta itsenäisenä bussiyrittäjänä ja asiakkaat vaihtelevat eläkeläisporukoista jääkiekkojoukkueisiin ja päiväkotiryhmiin. Joskus työmatkat voivat venyä jopa monen päivän reissuihin Lappiin ja Venäjälle.

Erään syyskuun tiistain hän on varannut kanta-asiakkaille. Piikkiön eläkkeensaajat lähtevät jokasyksyiselle ostosmatkalleen tällä kertaa Helsinkiin. Timo Blomqvist herää jo puoli kuudelta, syö aamiaista ja lähtee seitsemältä vähän matkan päässä sijaitsevalle tallille, jossa valmistelee 50-paikkaisen bussinsa matkaan. Syksyinen aamu on juuri valjennut, kun Bussi-Blomqvistin auto jyrähtää käyntiin. Sitä on käytettävä vähän aikaa paikallaan, sillä jarrut ja jousitus keräävät ennen liikkeellelähtöä paineita. Odotellessa on hyvää aikaa virittää ajopiirturi.

Lähtötohinassa on navigaattori unohtunut kotiin, joten matkaan kurvataan kotikadun kautta. Iso auto kääntyilee yllättävän ketterästi ahtailla teillä, jossa tietyöt vielä vaikeuttavat kulkemista.

Ensimmäiset Helsingin-matkaajat poimitaan kyytiin ihan läheltä. Mukana on myös matkanjohtajaksi lyhyellä varoitusajalla joutunut Tuula Rantolahti, jonka papereissa on jokaisen matkaan tulijan etukäteen sovitut pysäkit. Porukkaa kerätään muutaman hengen ryhmissä pitkin Piikkiön keskustaa ja viimeiset nousevat bussiin Paimiosta, jolloin bussissa alkaakin olla jo melko täyttä.

Timo Blomqvist ottaa lastauksen hyvin rauhallisesti, eikä lähde miltään pysäkiltä liikkeelle ennen kuin kaikki ovat istumassa. – Kun on tällaisia vähän aikaisemmin syntyneitä kyydissä, niin ajelen ihan varovasti. Ei tässä ajeta junan kanssa kilpaa, hän toteaa tyynesti, kun herrat pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia matkallaan auton takaosaan.

Vaikka säätiedotus on luvannut sadetta koko päiväksi, aamu on kuitenkin kaunis. Tunnelma bussissa on lähes riehakas, kun lähestytään ensimmäistä etappia, Muurlan tehtaanmyymälää, johon pysähdytään kahville. Ostoksia ei kukaan näytä vielä tekevän. Kahvilassa on aikaa vaihtaa kuskin kanssa muutama sana, vaikka tämän on vähän väliä vastailtava puhelimeenkin.

Bussi-Blomqvistin ura ei ole ihan tyypillisimmästä päästä: hän valmistui aikanaan yliopistosta valtio-opin laitokselta, työskenteli sitten mm. 11 vuotta erityislastenkodissa ja pari vuotta Tukholmassakin – onpahan hän tehnyt töitä rakennuksilla sekä maanrakennushommissakin. – Päivääkään en ole tehnyt varsinaisesti koulutusta vastaavaa työtä, mutta jotain hyötyä opiskelusta silti oli. Mulla on aika hyvä kielitaito, osaan jollakin tavalla viittä eri kieltä.

- En ole oikein koskaan osannut kuvitella itseäni konttorin pöydän taakse. Hauskinta tässä työssä on olla ihmisläheisyys ja kulkeminen, hän sanoo. Blomqvistilla on ollut bussikortti 10 vuotta, mutta jossakin vaiheessa häntä alkoi ”kauppatorin ympäriajo” kyllästyttämään ja silloin myös yrittäjyys alkoi kiinnostaa.

Eläkeläisten seuraava kohde on Fazerin tehdas Vantaalla. Ilmassa on pientä epävarmuutta, mistä kohtaa Kehä 3:lta sinne käännytään, vaikka navigaattorilla tuntuu asiasta olevan varsin vankka mielipide. Mutta niin vaan käy, että siltatyömaan vuoksi oikean tienhaaran ohi kuitenkin ajetaan ja on tehtävä pieni lenkki, ennen kuin oikealle tiellä päästään. Timo Blomqvist ei kuitenkaan missään vaiheessa hermostu, vaan tekee päätöksiä hätäilemättä.

Fazerin tehtaalla matkalaisille on varattu esitelmä, tutustumiskäynti ja lounas. Myös Blomqvist lähtee mukaan. – Olen nähnyt näillä matkoilla kymmenittäin savipajoja, mutta täällä en ole vielä käynytkään.

Lounaan aikana piikkiöläisten porukka hajoaa pahasti ja oppaat yrittävät ohjata väkeä tehtaan tiloissa edes suurin piirtein suunnitelman mukaisesti. Timo Blomqvist ottaa huolekseen saattaa muiden perässä tulevia viimeisiä ruokailijoita. Tehtaanmyymälässä kaikki saadaan taas kokoon, mutta bussikuski ei ehdi ostoksille: puhelin pirisee ja jälleen on hoidettava asioita.

Seuraavaksi ajetaan Arabian tehtaalle ja museoon. Nyt on ongelmana pysäköinti, sillä tehtaan parkkipaikka on remontissa eikä bussia tahdo saada mihinkään. Kun vielä on alkanut aika reippaasti sataakin, Timo Blomqvist päättää jättää kyytiläiset pääoven eteen ja etsiä sitten vasta parkkipaikkaa.

Kuin ihmeen kautta sellainen löytyykin nyt ihan kulman takaa, mutta Blomqvist ei silti lähde muitten mukana tehtaalle vaan jää bussiin hoitamaan liikeasioitaan. Aamun aikana tulleet puhelut ovat olleet tiedusteluja kahdesta keikasta viikonlopuksi, ja ne vaativat erityisjärjestelyjä: Blomqvist nimittäin lähtee itse torstaina Petroskoihin keikalle ja viipyy siellä seuraavan viikon alkuun saakka.

Muutamien puheluiden jälkeen asiat ovat kuitenkin kunnossa. Kuskit on sovittu ja myös yksi ulkopuolinen bussi vuokrattu. – On sellaisia asiakkaita, jotka on vaan hoidettava. Eikä tässä nyt ihan tappiollekaan jää, vaikka joskus joutuu ottamaan auton muualtakin. Tulos kun ei tule yhdestä hyvästä ajosta, vaan useammasta ajosta pitkältä ajalta, Blomqvist selittää.

Matkalaisten palatessa Arabiasta suunnataan bussi kohti Hakaniemen hallia, jossa piikkiöläiset tekevät pikaisen kierroksen ja jotkut ehtivät myös kahvittelemaan. Ilmassa on jo väsymystä ja kun joku ehdottaa vielä käyntiä Kampin liikekeskuksessa, ajatuksesta ei juuri innostuta. Timo Blomqvist ei ota kantaa, ja niinpä kotimatka alkaa keskellä pahinta ruuhka-aikaa. Kun reilu puoli tuntia on ruuhkassa taisteltu, aukeaa moottoritie Turkuun. Sää on todella kurja ja bussissa on hiljaista, joten kuskikin keskittyy vain ajamiseen.

Nopea kahvitauko Ykköspesällä katkaisee yksitoikkoisen menon, ja kun matkaa jatketaan, alkaa horisontissa Turun suunnalla näkyä kauniimpaa keliä, joka Paimioon tullessa on jo aivan upea auringonlasku.

Matkalaiset palautetaan kotisijoilleen päinvastaisessa järjestyksessä kuin tullessa. Nyt tosin pysäkeillä menee kauemman aikaa, kun monilla on bussin tavaratilassa ostoskasseja. Fazerilta ja Arabiasta on osteltu tavaraa joulu jo mielessä.

Kun Timo Blomqvist puoli yhdeksältä kaartaa bussinsa tallille, alkaa jo pimetä. Ohjelmassa on roskien keruu, mutta muu siivous saa onneksi jäädä huomiseen, sillä silloin ei ole ajoa. Kotona hän rauhoittuu lukemalla hieman – televisiota hän ei tapansa mukaan edes avaa.

Ahtaasta tallista peruutus on tarkkaa puuhaa.

Ajopiirturi on lakisääteisesti pakollinen myös tilausbusseissa.

Muurlan kahvitauko uhkaa mennä puhelimessa.

Fazerilan opas esitteli vanhoja suklaanvalmistuslaitteita.

Kyytiläisten ollessa Arabialla puhelin käy kuumana: Timo Blomqvist järjestelee tulevia töitään.

Katosta on tippunut vähän vettä, mutta Timo Blomqvist ei onnekseen löydä mitään vuotokohtaa tarkastaessaan bussin rakenteita Hakaniemessä.

Kun paluumatka alkaa, väki on väsynyttä, mutta hymyt ovat vielä herkässä.

Kotia kohti!

anneli.perkio@y-lehti.fi