Teijon Manteli on sinnikäs kyläkauppa, jota pyörittää yrittäjäpariskunta Soile ja Tapani Kaitala. Kyläkauppa ei ole vain kauppa, vaan sosiaalisen elämän keskus, jonne tullaan ilman asiaakin.

Kaitaloilla on molemmilla pitkä työkokemus mutta yrittäjäkokemusta ei ollut lainkaan, kun Soile päätti jatkaa kannattamattomana lopetettavan kaupan pitoa. Tapani jäi työttömäksi Teijon tehtailta, ja ryhtyi kauppiaskaveriksi.

- 1993 aloitettiin villeinä ja vapaina, Tarmo-ketjuun liityttiin viisi vuotta sitten. Rankkaa on, mutta eteenpäin on menty. Minun oli helppo jatkaa vanhassa työpaikassa. Työ oli samaa, laskut piti vain ruveta itse maksamaan, Soile kertaa.

Ihminen kohtaa ihmisen

Tapani ehti nauttia palkansaajan elämästä yli 30 vuotta, joten miehellä on auktoriteettia todeta: - Silloin tuli kaikki valmiina kuin manulle illallinen, nyt tehdään töitä! Minä olen juoksupoika ja harjanvarressa, ja Soile on toimistoihminen, supliikkimies kuvailee.

Aviopari on yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Soile kertoo, ettei suurempia konflikteja ole tullut, ja arvelee Tapanin joustavan asiassa jos toisessa. – Illalla ei kyllä jakseta enää paljon jutella. Se vähäinen aika menee palautumiseen. Yrittäjäpalkinto toi hyvän mielen, kun pientäkin yritystä muistetaan.

Kyläkauppa ei pysty kilpailemaan hinnalla. Soile puhuu palvelusta ja aidosta kontaktista asiakkaan kanssa. Mantelista järjestyy ostosten kotiinkuljetus, ja tarvittaessa kauppias vie tavarat valmiiksi mökkikylän jääkaappiin saakka lomalaisia varten.

Aamuisin ovesta astelee usein nuoria miehiä, tehtaan työläisiä, hakemaan evästä. Päivällä ja iltaa kohti kyläläiset tekevät ruokaostoksia. – Keskiostoshinta ei ole suuri, mutta vaihtelee kovasti. Vaikka mitä kysytään uimalakeista lähtien! Haluttaessa me kyllä toimitetaan mitä pystytään. Kahvilapalveluja kysellään, mutta siihen ei olla vielä revetty, Soile selvittää.

Oheispalveluja kannattaa miettiä

Kyläkaupan sesonkia on kesä lomalaisineen ja turisteineen. Ilmat sanelevat paljolti ihmisten liikkeitä ja ostostarpeita. Kesäasukkaat ovat jatkamisen ehto.

Kaitalat kertovat lähestyvänsä eläkeikää, ja viiden vuoden sisällä on tehtävä ratkaisuja. – Kiva olisi saada joku jatkamaan, sillä mahdollisuuksia on. Oheispalveluja kehittämällä kyläkauppa voi säilyä. Mutta omat voimavarat on tiedostettava, ja elämän on oltava säännöllistä ja tasapainoista.

Kaitalat ovat juuri palanneet kauppiasuransa toiselta lomareissulta. Oma poika tuurasi äitiä ja isää, mutta ei suunnittele samaa uraa. Soile rupattelee tiskin takaa asiakkaan kanssa, ja Tapani kiikuttaa valmisruoka-annoksia takahuoneen mikroon.

- Katos tää on sitä palvelua, Tapani toteaa ja kiertää nupin kahdeksaan minuuttiin. Tovin kuluttua kaupan edessä pakettiautossa ruokailee tyytyväisiä miehiä. – Tämä on semmoinen kodikas miljöö, ja me ollaan kaikki vähän niinkuin perhettä, Tapani jatkaa viritellessään uutta annosta lämpiämään.

Kauppias Soile Kaitala tekee tilausta puhelimitse. Kauppias hänestä tuli suuren ratkaisun, työpaikan säilyttämisen edessä.

Soile ja Tapani Kaitala kuvailevat kyläkaupan kantavan yhteiskunnallista vastuuta. Asiakkaat otetaan persoonina huomioon, ja palvelu saattaa joskus venähtää lähelle sosiaalityötä.