Moniongelmainen Väiski tarvitsee kipeästi apua. Kävely on raskasta, mikään ei huvita ja koko ajan on armoton jano.

- Nyt sille on tullut sydänvika, eläinlääkäri Iris Rastas toteaa.

8-vuotiaan King Charles spanielin omistajille tieto on tuskaa parempi. Rakas perheenjäsen saa lääkkeitä joilla vointi paranee. Kovin montaa elinvuotta Rastas ei sille lupaa, sillä tälle rodulle kahdeksan vuotta on jo korkea ikä.

Väiski oli ylipaikalla, sillä Kaarinan Eläinlääkäriaseman kalenteri oli keskiviikkopäivän osalta täynnä. Heti kahdeksalta odotushuoneen kaikki tuolit olivat varattuja ja aseman kolme eläinlääkäriä kiireisiä.

- Täällä on aina tällaista, Rastas sanoo viilettäessään huoneesta toiseen. Tänä aamuna hän on noussut kuudelta, selannut Hesarin ja syönyt vähän. Töissä ei juuri ehdi syömään.

Kiitos ei käärmeitä

1993 perustetulle eläinlääkäriasemalle tullaan ympäri Varsinais-Suomea. Auralainen kampaamoyrittäjä Miia Mäkinen tuo yhdeksänvuotiaan Alman näytille. Komea rottweiler on kaatunut ja ontuu nyt jalkaansa Iris Rastas vie koirakon pihalle ja laittaa kävelemään. Vaiva ei sentään näytä kovin pahalta eikä puukkoon tarvitse turvautua. Alma saa kipulääkettä ja lähtee emäntänsä kanssa kotiin.

Asemalla hoidetaan pääasiassa kissoja ja koiria. Rastas valmistui eläinlääkäriksi 1987 eikä ole ajatellutkaan erikoistua eksoottisempiin eläimiin.

- Minun erikoisuuteni on akupunktio. Sillä voi hoitaa monia eri vaivoja, mutta se vaatii aikaa, jota täällä ei usein ole. Otan ehkä yhden tai kaksi akupunktiopotilasta viikossa. Myös homeopatia kiinnostaa.

Rastaan haaveena oli kodikas vanhanajan eläinlääkärin vastaanotto, jossa asiakkaat tunnetaan. Hän on melkein päässyt tavoitteeseensa. Tunnelma ei aina ole niin rauhaisa kuin mennen maailman kunnaneläinlääkärien luona, mutta asiakkaat ovat useimmiten tuttuja.

Rastas omistaa Kaarinan Eläinlääkäriaseman yhdessä miehensä Tapio Pullin kanssa. Puolisolla on oma tilitoimisto niinikään Kaarinassa ja hän hoitaa eläinlääkäriaseman kirjanpidon ja muut paperityöt. Asemalla ovat omistajan lisäksi töissä eläinlääkärit Daniela Heikell, Anna Kurtén ja Milla Männistö sekä pieneläinhoitajat Pia Tarkkonen, Monica Jägerskiöld ja Jaana Jyläntö.

Aamupäivä kuluu koirapotilaiden kanssa. Puolilta päivin Rastas juo kupin kahvia ja istuu hetkeksi. Kahvitauko päättyy, kun Pia Tarkkonen ilmoittaa, että kissa odottaa leikkauspöydällä.

- Leikkaaminen on minun lempityötäni, siinä saa olla hiljaa omien ajatustensa kanssa, Rastas kertoo.

Norjalaisen metsäkissan perheenlisäyshaaveet jäävät leikkauspöydälle. Operaatio on siisti ja nopea ja kissa on tukevasti unten mailla.

Ainoan ystävän lopettaminen tuntuu pahalta

Kahdesta puoli kolmeen on puhelinaika. Rastas istuu luuri korvalla koko ajan. Eläinlääkäreistä on pulaa ja se näkyy kaikessa. Jonojen ja kiireen keskellä ei saa unohtaa asiakaspalvelua.

- Me hoidamme yhtä paljon ihmisiä kuin eläimiä. Monille on tärkeää jutella omista asioistaan. Joskus joutuu vähän johdattelemaan puhetta itse asiaan, että mikäs tällä koiralla nyt olikaan, hän kertoo.

Eläinlääkärien arkeen kuuluu myös eläinten lopettaminen. Joskus lääkärin on sanottava omistajalle, että lemmikki olisi parasta päästää pois.

- Kaikkein vaikeinta on lopettaa hyvin vanhojen ihmisten lemmikkejä. Kissa tai koira voi olla vanhuksen ainoa ystävä ja uutta ei enää voi ottaa. Se tuntuu pahalta.

Lemmikkien hyväksi halutaan tehdä kaikki mahdollinen. Täysin terveitä eläimiä tuodaan lopetettaviksi vain harvoin.

Iltapäivä kuluu leikkauksissa. Syöpäsairas Totte saa vielä vähän lisäaikaa. Rastaan työaika päättyisi puoli kolmen maissa, mutta hätäsektio sotkee aikataulut. Kiinanharjakoiran odotus ei ole mennyt suunnitelmien mukaan ja Rastas leikkaa emon vatsasta viiden elävän pennun lisäksi neljä jo muumioitunutta sikiötä.

- Tällaiset yllätykset aikataulussa ovat tavallisia. Meillä henkilökunta on todella joustavaa, joten en se aina ole minä, joka tänne jää, Rastas kertoo. Eläinlääkäriasema on auki maanantaista torstaihin kahdeksasta kahdeksaan, perjantaisin lopetetaan neljältä. Eläinlääkärit työskentelevät vuorosysteemin mukaan: aamuvuoro alkaa kello 8, välivuoro klo 11 ja iltavuoro klo 13.

Juoksusta lisää puhtia

Kotiin Paraisille Rastas ehtii viiden jälkeen. Iso omakotitalo on harvinaisen hiljainen, sillä perheestä vain 13-vuotias Siri on kotona. 17-vuotias Annika ja 15-vuotias Hanna-Mari ovat jo lähteneet soittoharrastuksiinsa. Sirilläkin on vielä luisteluharjoitukset Paraisilla. Tytöt ovat koulun jälkeen ulkoiluttaneet koirat Niinan ja Pepin. Niiden lisäksi talossa asustaa yksi kani. Kesällä pihaa hoitaa äidin apuna lammas.

Iris Rastaalla ei ole vieläkään ruoka-aika. Eilen tehty makaronilaatikko otetaan jääkaapista vasta vähän ennen kahdeksaa. Sitä ennen Rastas on käynyt juoksemassa, ottanut suihkun ja tehnyt keittoa seuraavan päivän ruoaksi.

- Olen juossut säännöllisesti pari vuotta ja osallistunut jo kahteen puolimaratoniin, viimeksi Amsterdamissa. Se on selvästi parantunut oloa, paino on vähän pudonnut ja töissä jaksaa paremmin.

Illalla isä on hakenut tytöt harrastuksista ja koko perhe on taas koossa. Televisiosta tulee Greyn Anatomia, Hanna-Marin suosikkiohjelma. Se katsotaan yhdessä. Nukkumaan Rastas käy puolen yön aikaan, sen jälkeen, kun hän on pelannut tietokoneella pari kierrosta pasianssia.. Kelloa ei tarvitse laittaa soimaan, seuraavana päivänä työt alkavat vasta yhdeltä. On isän vuoro hoitaa perheen aamurutiinit.

Eläinlääkärin työ on käsityöammatti. Tässä viedään kissalta toiveet jälkeläisistä.

Iris Rastas ja pieneläinhoitaja Pia Tarkkonen valmistelevat Tottea leikkaukseen.

Saara-Maria Oksa ja Markus Koskinen odottelevat, että tutkimuspöydältä nostettu Frodo herää nukutuksesta, 60 kiloa painavan pyreneittenmastiffi on kärsinyt jalkavaivoista. Ontumisen syyksi epäillään kipeitä niveliä.

Miia Mäkinen kävelyttää Almaa, Iris Rastas seuraa menon sujumista. Koira oli kaatunut ja ontui jalkaansa. Kotiin lähti kipulääkkeitä.

Leikkaussali odottaa. Leikkaaminen on Iris Rastaan mielityötä, siinä saa olla hetken hiljaa ja rauhassa.

Siri, Iris ja perheen koirat. Dalmatiankoira Niina ja irlanninsetteri Peppi on kasvatettu kurissa ja rakkaudessa. Koiran pitää osata käyttäytyä ja tietää paikkansa laumassa, mutta mitään hienoja temppuja tässä talossa ei tarvitse osata.

pirkko.varjo@y-lehti.fi