Esa Kesseli ja Joni Manninen ovat ajaneet rekkaa lähes koko aikuisikänsä. He olivat ensin tallikavereita ja nyt toista vuotta yrityskumppaneitakin. Trans Kes-Man Oy:ssä he jatkavat täsmälleen samoissa hommissa kuin ennenkin, sillä erolla, että nyt he tekevät työtä itselleen.

- Me haluttiin lähteä kokeilemaan yrittämistä, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Eräs tuttu lopetti ja saimme hankittua sitä kautta autot ja ajosopimukset, joten se oli helppoa ja turvallista. Meidän edellinen työnantajakin oli Schenkerin aliurakoitsija, miehet kertovat. – Irtoperävaunuliikenne perustuu aika pitkälle aliurakointiin.

Alku oli toki tiukkaa heilläkin. – Työtä oli heti enemmän. Vaikka tilitoimisto hoitaa paperityöt, kyllä viikonloppuina sai tehdä töitä lippujen ja lappujen kanssa, Esa Kesseli tuumii. Hän oli kaksikosta se, joka kävi pakollisen liikennelupakurssin.

- Ja luojan kiitos, että silloin vaadittiin vielä kunnon osakepääoma. Kyllä se kaikki meni ennen kuin rahaliikenne lähti pyörimään, lisää Manninen.

Starttirahaa he eivät hakeneet. – Me saatiin homma pyörimään muutenkin. Aika kivuttomasti se meni, vaikka alkuun ei nostettu palkkaakaan.

Yhteisyrittäjyyttä helpottaa se, että miehillä on yhteinen näkemys siitä, kuinka asioita firmassa hoidetaan. – Me ollaan asioista aika tarkkaan samaa mieltä. Kumpikaan meistä olisi lähtenyt yrittämään kenenkään muun kanssa, he miettivät. Molemmille esimerkiksi autojen kunto on ykkösasia. – Se on tärkeää, kun siellä sentään asustaa viikot.

- Ei me kyllä olla kaduttu yhtään. Vaikka työtä on enemmän, myös päätäntävalta on nyt meillä. Motivaatio – ja ahneuskin – kasvaa, kun tekee itselle töitä, miehet nauravat.

Eivät he silti ole valmiita laajentamaan yritystä. – Kyllä kahdessakin autossa riittää projektia. Miksi nyt tässä kohtaa pitäisi ottaa paineita useammasta autosta ja kuljettajasta? –ap.

Firman autojen kunnossapito on Joni Manniselle ja Esa Kesselille kunnia-asia.