Katjan tie kulkee kaupasta kioskiin

Yrittäjän päivä

Katja Anttila sulkee Loimaan torin varrella olevan Siwan oven klo 15.30, istuu autoonsa ja ajaa Lamminkadulla olevaan tukkuun. Katjan työpäivä on alkanut seitsemältä ja nyt työvuoro vaihtuu. Vuoro vaihtuu, mutta työntekijä on sama, sillä Katjaa odottaa vielä toinen täysi työrupeama perheen yrityksessä, Hirvikosken Kioskissa.

Riitta ja Matti Laaksonen perustivat kioskin 1990-luvun alussa. Se on keskellä Hirvikosken taajamaa, Metsämaan ja Alastaron teiden risteyksessä. Tien toisella puolella on Hirvikosken koulu ja kivenheiton päässä kirkko.

Kioskissa myydään kukkia ja perinteistä kioskitavaraa. Veikkaus on pienelle yritykselle tärkeä ja aika monet päivittäin käyvistä paristasadasta asiakkaasta osallistuvat siihen. Yrityksellä on kaksi työntekijää, jotka hoitavat aamupäivät. Iltapäivisin Katja on yleensä yksin.

Viime vuonna alkuperäiset omistajat jäivät eläkkeelle. Ensin ajatuksena oli myydä kioski, mutta sitten Antti Laaksonen päätti jatkaa vanhempiensa yritystä. Hän ei itse ehdi paljon osallistua kioskityöhön, sillä miehellä on viitisentoista ihmistä työllistävä rakennusfirma. Onneksi vaimolla oli iltapäivisin vapaata.

- Oli aika itsestään selvää, että minä tulen tähän töihin, Katja kertoo. Hänen toinen päätyönsä on Siwan myymälänhoitajana.

Hirvikosken ainoa kioski

Työntekijät lähtevät kioskista klo 16.00. Katjan ei sovi viivytellä tukkureissulla, eikä hän viivyttelekään, vaikka lista on pitkä. Kioskin takahuoneessa hän istuu hetkeksi ja juo kupin kahvia. Antti on tulossa työmaalta ja menossa seuraavalle, matkalla hänkin poikkeaa toteamaan, että kioskissa on kaikki hyvin.

- Eihän tämä kauhean kannattavaa ole, mutta toisaalta me sentään työllistämme kaksi ihmistä ja tarjoamme tämän palvelun Hirvikoskella. Täällä ei ole toista kukkakauppaa eikä kioskia, Antti kertoo.

Katja vakuuttaa, että häntä ei väsytä. Siwassa päivä oli alkanut hankalasti, sillä kuormat olivat tunnin myöhässä. Se heijastui koko loppupäivään, joka muuten oli tavallisen kiireinen perjantai. Siwassakin Katja on useimmiten yksin.

Opintien koulun kahdeksasluokkalainen Antton Heinonen tulee katsomaan työharjoittelupaikkaansa. Hänen TET-jaksonsa on helmikuun alkupuolella ja silloin hän viettää kokonaisen viikon kioskissa. Paikka on Anttonille entuudestaan tuttu, hän on usein poikennut kioskiin koulumatkalla.

Onneksi on mikro

Katja ei ole vielä syönyt juuri mitään. Hän lähtee aamuisin töihin pelkän kahvin voimalla ja Siwassa lounaasta sai käydä suklaapatukka ja karjalanpiirakka. Kioskiin hän on varannut mikrossa lämmitettävän nakkipannun.

- Syöminen tahtoo olla einesten lämmittämistä, hän sanoo.

Asiakkaita käy tasaiseen tahtiin. Joku ostaa kukkia kyläreissulle, toinen laittaa lottokupongin samalla, kun ostaa askin tupakkaa. Monet jäävät hetkeksi juttelemaan ja juovat kahvit. Katja tuntee melkein kaikki asiakkaansa ainakin näöltä.

Kioskissa sidotaan paljon kukkalaitteita häihin ja hautajaisiin. Ne viedään usein perille asti. Vieminen ei varsinaisesti ole kenenkään työ ja se, joka ehtii, ottaa sen hoitaakseen. Antti on usein kukkalähettinä kun työreissut muuten osuvat kohdalle. Iltapäivisin voi apuna olla myös Katjan 12-vuotias Oona-tytär.

Perjantai kuluu rauhallisesti kohti iltaa. Hirvikoskella ei juuri ole järjestyshäiriöitä. Viikonloppuisin kioskilla saattaa parveilla vähän enemmän nuorisoa, mutta heidän kanssaan tullaan hyvin toimeen. Seinän takana toimiva kebab-pizzeria ei sekään aiheuta ylimääräistä liikettä.

Kioski suljetaan kahdeksalta. Jo puolelta Katja alkaa siivoilla paikkoja ja kun kello tulee tasan, hän lukitsee oven. Kotiin, vanhaan rintamamiestaloon Kurittulan kylään, Katja ehtii vähän ennen yhdeksää.

- Iltaisin en tee kotona enää paljon mitään. Menen nukkumaan kohta yhdeksän jälkeen, en edes jaksa lukea sängyssä. Nukun hyvin, hän kertoo.

Seuraavana aamuna, lauantaina, on taas työaamu. Vapaata Katjalla on noin yksi iltapäivä viikossa. Antilla ei senkään vertaa, hän on aina töissä ja jos ei ole, puhelin soi vähän väliä. Harrastuksista on siis turha kysellä.