Mirja Ekmanille tulee yrittäjyyttä täyteen 40 vuotta. Hän aloitti yritystoimintansa Turussa 1.6.1968. Pitkälle uralle mahtuu niin paljon tarinoita, että niistä voisi kirjoittaa muistelmat. Jo edesmennyt aviomies houkutteli hänet perustamaan oman yrityksen, joten kaiken takana oli mies.

Aikaisemmin Ekman oli ollut töissä kosmetiikkatukkuliikkeessä. Kemikaliokaupan tullessa myyntiin hän tarttui tilaisuuteen. Toiminta laajeni kampaamo- ja kosmetologipalveluilla. Liike oli nimeltään Marianne. Kun toiminimi rekisteröitiin, nimeksi vaihtui Wilhelmina. Se tuli suvusta: sekä isoisän äiti että miehen isänäiti olivat Wilhelminoja.

Alun perin Ekmanista piti tulla opettaja, mutta hänen osallistuttuaan 1950-luvulla Savonlinnan opettajaseminaarin kokeisiin rehtori sanoi, että kannattaisi vielä lukea vuosi matematiikkaa. Elämään tuli vuoden aikana uudet kuviot. Poika totesikin myöhemmin äidin ryhtyneen yrittäjäksi, koska ei ymmärtänyt mitään matematiikasta!

Ekman oli aktiivisesti mukana Turun ja Varsinais-Suomen Yrittäjissä sekä SYKL:ssa ja toimialaliitoissa. Järjestötoimintaan menevän täytyykin hänen mukaansa miettiä, miten toimia. Hallitukseen ei pidä mennä siksi, että saisi nimen papereihin, vaan on oltava valmis tekemään töitä. Eräs tuttava sanoi aikanaan, että kun menee mukaan yhdistystoimintaan, niin kivirekeähän siinä saa vetää. Alkuun harmitti, jos tilaisuuksiin osallistui väkeä arvioitua vähemmän. Myöhemmin hän oivalsi, ettei tätä pidä surra: jos joku maksaa jäsenmaksunsa, hän on tyytyväinen toimintaan, vaikka ei ehdikään osallistua tilaisuuksiin.

Kun Ekman tuli aluejärjestön hallitukseen 1984, touhu oli miesvaltaista: mukana oli vain kaksi naista. Tämä tosin ei haitannut, koska kokouksissa puhuttiin asiaa. Ikävämpiä muistikuvia liittyy SYKL:n hallitukseen, sillä siellä osaksi tuli jopa vähätteleviä kommentteja. Hallitusvuosia Ekmanille kertyi pitkälti toistakymmentä, varapuheenjohtajanakin hän toimi neljä vuotta.

Kokousten pitäminen eri puolilla maakuntaa oli tärkeää, sillä kunnanjohtajia saatiin mukaan. Kunnan edustajat eivät olleet selvillä yrittäjän arjesta, ellei sitä rautalangasta vääntänyt! Yrittäjien asia meni siten konkreettisesti eteenpäin. Aluejärjestön tapahtumat saivat julkisuutta, ja se auttoi muitakin ymmärtämään yrittäjän arkea.

Erääseen kokoukseen mennessään Ekman myöhästyi Helsingin-junasta, eikä junaa tavoitettu Salossakaan. Ainoaksi keinoksi jäi liftaaminen, ja näin matka SYKL:n kokoukseen sujui peukalokyydillä, ihan ajoissakin.

Mieleen ovat jääneet Turussa vuonna 1979 pidetyt valtakunnalliset yrittäjäpäivät: mahdottoman hieno juttu, joka saatiin vietyä läpi kunnialla. Maakunnallisiin yrittäjäjuhliinkin liittyy upeita muistoja. Aluejärjestön kannalta oli tärkeää, että juhla kokosi paljon väkeä – maakunnissa pidettiin järjestöä helposti Turku-keskeisenä. Myös aluejärjestön lipun naulaus jäi mieleen juhlavana tilaisuutena.

Ekman on joutunut raastupaankin irtisanottuaan työntekijän marraskuussa 1992 ja otettuaan oppisopimusoppilaan seuraavassa maaliskuussa, mikä johti oikeusjuttuun. Asia eteni hovioikeuteen, josta tuli vapauttava päätös. Ekmanilta onkin kysytty neuvoja, sillä hän tietää, millaista on olla syytettyjen penkillä!