Henrik Tallskog on toiminut yrittäjänä vuodesta 1972. Tuolloin hän perusti kuormalavoja valmistavan yrityksen, joka kasvoi Suomen markkinajohtajaksi. Avestia-kalusteita valmistava yritys aloitti 1991, mutta senkin hän on myynyt pari vuotta sitten. Kuusjoen-Muurlan-Perttelin Yrittäjien puheenjohtajana Tallskog toimi vuodet 1984-2002. Hän oli pitkään aluejärjestön hallituksessa, myös varapuheenjohtajana.

Kun Tallskog aloitti yritystoimintansa, ei rahoitusmenetelmistä ollut saatavissa tietoa kuten nykyään. Yrittäjille suunnattua koulutusta ja neuvontaakaan ei tunnettu: ainoa mahdollisuus oli mennä pankinjohtajan puheille saamaan tietoja. Yritysrahoituksessa ja -koulutuksessa on tapahtunut valtava kehitys.

Yrittäjyysilmapiiri on parantunut Tallskogin mukaan ”satoja prosentteja”. Nyt yrittäjät ovat kunnille tärkeitä, ja heidän kanssaan keskustellaan. Moni yrittäjä voi kokea jo rasitteeksi sen, että aina pyydetään mukaan toimikuntiin ja vastaaviin. Huikea muutos, kun 1970-luvulla yrittäjä oli vielä enemmän tai vähemmän kirosana!

Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen on aluejärjestön ansiota. Mylly jauhoi hitaasti, mutta eteenpäin mentiin. Aluejärjestö alkoi aktiivisesti ottaa yhteyksiä alueen kansanedustajiin, virkamiehiin ja lääninhallitukseen. Ilmaan lensi monia ideoita, joista osa upposi hyvään maaperään ja toteutui aikanaan.

Aluejärjestön toiminta 1980-luvulla oli nykyistä värikkäämpää, sillä sen aikaiset luottamushenkilöt olivat melkoisia persoonallisuuksia. Tuolloin vallalla oli punaposkinen innostus asioihin, ja kiivaita puheenvuorojakin kuultiin. Nykyisin on tasapaksumpaa. Nuoremmat yrittäjät ovat koulutetumpia ja siten ”sivistyneempiä”. Aikaisemmin yrittäjäksi ryhdyttiin jopa rippikoulupohjalta. Tallskog määritteleekin oman sukupolvensa testamentiksi sen, että totuttiin tekemään paljon talkootyötä eikä ajateltu maksettavia korvauksia.

Yrittäjän asemaan on tullut parannuksia yrittäjäjärjestön työllä. Edelleen korjauksia vaatisi työlainsäädäntö, sillä se sisältää niin paljon monimutkaisuuksia, ettei kaikkia pysty omaksumaan, ja moni yrittäjä rikkoo lakia tietämättään. Verotus on nyt kohtuullista, mutta liian vähälle huomiolle on jäänyt ympäristölainsäädäntö. Sillä on vaikutusta yrittäjyyteen, uusia lakejahan tulee jatkuvasti. Tässä riittäisi työsarkaa.

Kun nyt ihmetellään, mikseivät nuoret ryhdy yrittäjiksi, löytyy syy usein yrittäjän sosiaaliturvasta. Vaikka sekin on vuosien myötä parantunut, yrittäjä jää ilman palkkasuhteessa olevan työsuhde-etuja, lomaa ja sosiaalista turvaverkkoa sen varalta, että jotakin sattuu. Toisaalta yhteiskunta ei voi taata yrittäjää, joka toimii omalla riskillä. Yrittäjällä on oltava tietyt luonteenpiirteet, on oltava sopivan hullu. Vanha vitsikin sanoo, että kun ei ollut muuta työtä, piti ryhtyä yrittäjäksi.

Erään tehtaan rakentamiseen vuonna 1986 liittyy hauska tapaus. Liikevaihtoveroon sai huojennusta, kun teki investointeja, mutta investointien tuli olla liikuteltavia: koneet, laitteet, siirrettävät rakennukset. Tuolloin betoniin valettu rakennuskin merkittiin siirtämiskelpoiseksi verohuojennuksen saamiseksi!