Aloittaessaan työt Turun Yksityisyrittäjäin Yhdistyksessä 7.1.1951 Ulla Wessman ei aavistanut, että koko työura kuluisi yrittäjäjärjestön palveluksessa: Turunmaan Yrittäjistä hän siirtyi Varsinais-Suomen Yrittäjiin 1980, ensin järjestösihteeriksi ja sitten järjestöpäälliköksi, jossa hän jatkoi vuoteen 1990.

Aluejärjestön perustaminen kävi hieman salamyhkäisesti, sillä alueellisia pyrkimyksiä oli varsinkin Turussa, samoin Salossa. Koettiin tietynlaista ”suuruudenhulluutta”. Markku Wuoti ryhtyikin luomaan aluejärjestöä aika äkkiä. Hän oli nopealiikkeinen ja luonteeltaan filosofinen. Vahvaa itseluottamustakin tarvittiin, jotta kaikki sujui kuten piti.

Ensimmäinen toimitusjohtaja Jussi Peltonen ja puheenjohtaja Wuoti toimivat erinomaisessa yhteistyössä. Yhteishenki oli niin hyvä, että tuntui kuin olisi työskennellyt perhepiirissä! Yrittäjäjärjestön asia oli kaikille yhteinen ja se koettiin niin tärkeäksi, että oltiin valmiita tekemään paljon ylimääräistäkin.

Kaikki tekivät kaikkea, eikä kukaan pelännyt työtä. Esimerkiksi yrittäjälehteä toimitettiin sen aikaisella tekniikalla niin, että pienen toimiston lattia oli täynnä papereita, joita leikattiin ja liimattiin, kun koottiin Yrittäjäsanomia. Aluksi lehti monistettiin monistusvahalla ja postitettiin itse, missä oli melkoinen työ.

Jo Turunmaan Yrittäjien palveluksessa yrittäjäasiat olivat tulleet Wessmanille tutuiksi. Aluejärjestössä toimiminen monipuolisti työnkuvaa: sai toteuttaa itseään, kiertää maakuntaa ja järjestää koulutusta. Erityisen suosittuja olivat esiintymistaidon ja kokoustekniikan kurssit. Laitilassakin esiintymistaidon kurssille tuli valtavasti väkeä. Kurssi piti siirtää käräjäoikeuden istuntosaliin, ja sieltä syyttäjän pöntöstä Wessman puhui kaikkien kuunnellessa hievahtamatta. Kun hän lopetti, kaikki halusivat kuulla vielä lisää. Järjestötyö vaatikin sekä esiintymiskykyä että jalkautumista, asioita ei hoidettu vain työpöydän takaa.

Ikimuistoisia juttuja liittyy näihin vuosiin: lipunvihkimisepisodi, kun pappi kieltäytyi ensin vedoten siihen, ettei elinkeinoelämään liittyvän lipun vihkiminen kuulu kirkolle, 350 yrittäjän marssi eduskuntaan, työsuhdeturvataistelu.

Vuodet yrittäjien palveluksessa olivat rikkaita, mutta vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Kokouksia oli viikonloppuisinkin, ja matkat maakunnan laidoille veivät aikaa. Tuli sellainen olo, että ei voinut olla pois, kun kerran oli ”korvaamaton”. Joku sanoikin joskus, että on turvallinen olo, kun Ulla on paikalla – hän tiesi, mitä tehdä. Ullaan luotettiin työasioiden ulkopuolellakin.

Turun Yrittäjien puheenjohtaja Arvo Ekuri sanoikin hänelle aikanaan parhaimman ikinä kuullun kohteliaisuuden: ”Ei sussa ole mitään muuta vikaa, kuin se, että yrität tehdä kaiken paremmin kuin miehet!” Maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa ojennettu kultainen ansiomerkki ennen eläkkeelle lähtöä tuli yllätyksenä. Tilanne oli hieno ja liikuttava, ja hetken ajan tuntui, ettei tiedä mitä sanoa. Mieleen tuli keihäänheiton maailmanmestaruus ja siitä aihe kiitossanoihin: ”Nyt tiedän henkilökohtaisesti, miltä Tapio Korjuksesta tuntui, kun hän nousi korkeimmalle korokkeelle.” Puheenjohtaja Juho Paloheimo totesi jälkeenpäin, ettei tilanteessa voinut tehdä muuta kuin nousta seisomaan – ja konserttitalon yleisö seisoi ja taputti Ulla Wessmanille.