Koirat pitävät huolen siitä, että päivä Jaakkolan tuvassa alkaa oikeassa järjestyksessä. Ensin kunnon aamiainen ja sen jälkeen ulos. Jos ruokaa ei tipu, uloskaan ei suostuta lähtemään.

Kahden corgin ja yhden karkeakarvaisen mäyräkoiran emäntä, Marianne Jaakkola täyttää ruokakupit heti herättyään, ennen seitsemää. Itse hän jättää aamiaisen väliin, vetää vain takin päälleen ja lähtee talliin, jossa odotetaan aamurehuja.

Jaakkolan islanninhevostalli sijaitsee 16 kilometriä Mynämäen keskustasta Yläneen suuntaan. Yhdentoista hehtaarin tilalla asuu 23 hevosta, joista kolme shetlanninponeja. Loput ovat islanninhevosia lukuun ottamatta Pulleroa, 35-vuotiasta valkoista risteytysponia joka viettää mukavia eläkepäiviä tehden päivät pitkät sitä mikä sitä sattuu huvittamaan. Marianne on aikoinaan opetellut ratsastuksen alkeet Pulleron selässä raisiolaisessa ratsastuskoulussa ja kiittää nyt ystäväänsä tarjoamalla sille hyvän loppuelämän.

Mariannella ei ollut aikomusta ryhtyä hevosalan yrittäjäksi. Hän työskenteli Mynämäen kunnan maatalouslomittajana ja harrasti ratsastusta omaksi ilokseen.

- Alkoi olla noita hevosia, ihmiset halusivat tulla ratsastamaan ja siitä se lähti, hän kertoo. Täysipäiväistä tallinpitoa on nyt kestänyt vuodesta 1999. Jaakkolassa pääsee ratsastustunneille, kahden tunnin maastoratsastuksille sekä puolipäivävaelluksille. Kesällä ja koulujen loma-aikoina järjestetään ratsastusleirejä sekä tilauksesta monenmoista ratsastuksen ympärille järjestettyä toimintaa.

Hevoset viettävät aitoa laumaelämää

Maaliskuinen tiistai on sikäli poikkeuksellinen, että Marianne jättää aamu-uinnin väliin. Tavallisesti hän ajaa tiistaisin Mynämäen uimahallille kuudeksi ja ui tunnin. Viikko-ohjelmaan kuuluvat myös pilates- ja spinningtunnit. Lajit sopivat ratsastajalle, jonka pitäisi hallita lihaksensa mahdollisimman hyvin.

Aamutalli tarkoittaa Jaakkolassa väkirehujen jakoa sisätiloissa yöpyneelle Pullerolle ja mahahaavasta toipuvalle Gullverille. Muut hevoset ovat yleensä yötä päivää ulkona. Syksyllä ne kasvattavat tuuhean talvikarvan, mikä tekee issikoista pyöreitä sydäntenmurskaajia ja pitää kylmän tehokkaasti loitolla.

- Aamuisin käyn aina tarkistamassa hevosten kunnon ja että kaikki on muutenkin hyvin. Joku kelkkasafarijärjestäjä tietää aina, että kelkka on aamulla tallissa siinä kunnossa, missä se on illalla sinne laitettu. Hevosten kanssa ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu, Marianne sanoo.

Hevosen hoitaminen on osa ratsastusta

Yhdeltätoista ryhmä ratsastajia on lähdössä maastoon. Marianne valitsee kullekin sopivan hevosen ja hakee ne talliin. On toivottavaa, että ratsastajat tulevat vähintään puoli tuntia ennen retken alkua harjaamaan ja satuloimaan hevosensa. Maastoon pääsevät vain ratsastustaitoiset. Joillekin vaatimus on tullut yllätyksenä.

- Joku ratsastustaidoton on voinut jopa närkästyä, kun olen ehdottanut ensin kenttätuntia. Myöhemmin hekin ovat yleensä sitä mieltä, että on parasta ensin harjoitella alkeet ja lähteä sitten vasta maastoilemaan.

Yksi tiistain maastoratsastajista on maskulainen Nina Törmänen. Hän on jo muutaman vuoden ollut tallin vakioasiakas. Yleensä Nina ratsastaa kenttätunnilla aina torstaisin.

- Pidän yleensäkin liikunnasta ja harrastan muun muassa tanssia. Ratsastus vaatii keskittymistä, joten se opettaa kärsivällisyyttä, hän kertoo.

Marianne käy vielä varmistamassa, että satulavyöt ovat tarpeeksi kireällä. Sitten hän nousee Árin selkään ja johdattaa ryhmän pellonreunaan ja sieltä edelleen kohti Kurjenrahkan laajoja metsiä.

Eläinrakkaudesta ja omasta ratsastusharrastuksesta alkanut yritystoiminta on nyt täyttä työtä.

- Herään joskus öisinkin jakamaan mielessäni hevosia seuraavalle päivälle. Aika harvoin osaan enää vain nauttia ratsastuksesta, Marianne kertoo.

Putoaminen kuuluu lajiin. Jotkut sanovat, että vasta sata putoamista tekee ratsastajan. Kuinka usein putoaminen johtaa loukkaantumiseen?

- Erittäin harvoin. Mustelmatkin ovat harvinaisia.

Ja sitten Marianne sanoo jotakin, joka antaa ajattelemisen aihetta naisille.

- Miehet eivät putoa. Tiedän, että vaikka maastoon lähtisi hyvin vähän ratsastanut mies, hän ei putoaisi.

Miehille on siis kunnia-asia pysyä hevosen selässä. Jaakkolan asiakkaista muuten valtaosa on aikuisia.

Sitoutunut ratsastaja oppii parhaiten

Iltapäivällä yrittäjällä on hetki vapaata. Hän käyttää koirat ulkona, syö lopultakin jotain ja katsoo nauhalta Täydelliset naiset. Lempiohjelmat on parasta nauhoittaa suosiolla, muuten niitä tuskin ehtii näkemään.

Tänään Marianne on yksin, sillä talon isäntä Jarno Jalonen lähti aamulla muutaman päivän kestävälle työmatkalle. Silloin kun on kotona, mies voi auttaa tallitöissä, mutta päävastuu yrityksestä on emännällä.

Kenttätunteja pidetään tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Ensimmäinen tunti alkaa kuudelta. Kerrallaan kentällä on korkeintaan kuusi ratsukkoa.

- Tunnit ovat parhaimpia silloin, kun ratsastaja yrittää tosissaan ja kuuntelee ohjeita. Pahinta on paleleminen, siihen ei totu koskaan.

Mariannen mielestä ikä ei merkitse ratsastuksessa paljoakaan. Aikuisena voi aivan hyvin aloittaa alkeista ja tulla vielä kelpo ratsastajaksi.

- Sitoutumista se vaatii. Vaikka kävisi vain kerran viikossa, kunhan käy säännöllisesti. Tietysti ihmiset ovat erilaisia ja toiset ovat luonnostaan lahjakkaampia ratsastajia, hän toteaa.

Rakentaminen oli iso päätös

Tallin piha hiljenee viimeisten asiakkaiden jälkeen vähän yli kahdeksan. Marianne jää vielä siivoamaan. Uusi talli ja siihen kuuluvat yleisötilat valmistuivat edellisvuonna. Nyt lapsiaan ratsastustunnille tuovat vanhemmat voivat odotella lämpimässä ja katsella televisiota.

- Tallin rakentaminen oli iso asia. Siihen saakka saattoi ajatella, että jos alkaa kyllästyttää, voin myydä hevoset ja mennä muualle töihin. Nyt talliin saadun investointituen ehtoihin kuuluu, että yritystoiminnan pitää jatkua entisellään ainakin viisi vuotta.

Tuskinpa Jaakkolan hevostalli lopettaa vielä viidenkään vuoden kuluttua. Yritys tarjoaa vakituisen työpaikan yhdelle ihmiselle, Mariannelle. Enempää ei ole tarkoituskaan.

- Onhan tässä kiinni ja kaikenlaista ikävää voi sattua, hevoset voivat loukkaantua tai jotain. Mutta toisaalta voin sitten järjestää elämäni aika vapaasti, päättää vaikka pitää vapaapäivän jos haluan, Marianne sanoo.

Yhdentoista maissa nukkumaan siis menee elämäänsä kohtuullisen tyytyväinen yrittäjä. Sitä ennen hän on istunut hetken tietokoneella ja käynyt läpi sähköposteja.

- Sähköpostilla tehdään paljon varauksia mikä on oikein hyvä, sillä silloin jää aina mustaa valkoisella siitä, mitä on sovittu.

Diisa, Hely ja Elli saavat ruokaa. Mariannen koti on tallin vieressä, joten yksityisyyden rajaa on joskus vaikea vetää. Koti on kuitenkin rauhoitettu asiakkailta.

Maastoretki alkamassa. Marianne (oik.) vetää maastoja yleensä Árilla, joka vauhdikkaana menijänä pysyy hyvin kärjessä. Nina Törmänen ryhmän ensimmäisenä Sidan selässä.

Kenttätunti alkamassa. Marianne pitää vastaan, kun Pinja Kesänen ponnistaa Thalian selkään.

Jaakkolan hevoset elävät luonnonmukaista hevosen elämää ulkona laumassa. Ne ovat yleensä ottaen rauhallisia ja helppoja käsitellä, mutta silti yksilöitä kuten muutkin hevoset.

Satulahuoneessa Marianne miettii, miten jakaa hevoset pian alkavalle tunnille.

pirkko.varjo@y-lehti.fi