Paraislainen kiinteistöhuoltoalan yrittäjä Ted Wallin osti ensimmäisen oman taulunsa 25-vuotiaana. Teos oli Matti Hyvärisen ”Tarkoitus pyhittää keinot”. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin Wallinin kokoelmaan kuuluu reilusti toistasataa taulua tai veistosta. Yhtäkään niistä ei säilytetä pankkiholvissa, mutta jotkut pidetään vähän poissa silmistä.

- Joskus tulee tehtyä hetken mielijohteesta hankintoja, joita ei välttämättä halua esitellä, hän toteaa. Muuten taide ei ole Wallinille pelkkä sijoituskohde vaan ilon ja nautinnon lähde.

- Jotkut laittavat rahansa vaikka autoihin. Itse ajan yli kymmenen vuotta vanhalla autolla ja ostan mieluummin tauluja. En ajattele taidetta niinkään sijoituksena, enkä toistaiseksi ole myynyt yhtäkään kokoelmani esineistä. Myyminen ei edes onnistuisi helposti, mikä onkin taiteenkeräämisessä ongelma. Ostaminen on helppoa, mutta myyntikanavia ei oikein ole. Tuskinpa saisin kokoelmani töistä nyt lähellekään niitä hintoja, mitä itse olen maksanut, hän pohtii.

Taidekeräily alkoi klassisesta taiteesta ja siirtyi sittemmin moderniin. Kaksikerroksinen kotitalo on jaettu yläkerroksen klassikoihin ja alakerran modernisteihin. Kokoelmassa on useita nimekkäitä ulkomaalaisia, mutta suosikit löytyvät kotimaasta. Lähes lempitaiteilijoikseen Wallin mainitsee Matti Hyvärisen ja Olli Joen, jonka teos ”Jäinen tähdistö” on yksi kokoelman helmistä.

Perhe jakaa kiinnostuksen taiteeseen

Ted Wallin ostaa taidetta huutokaupoista ja gallerioista. Internetistä hän tutkii taiteilijoiden teoksia ja ottaa selvää, mitä on tulossa myyntiin. Museot ja galleriat kuuluvat ohjelmaan aina, kun sattuvat tielle. Koko Wallinin perhe on kiinnostunut taiteesta – farmaseuttina työskentelevä Sanna Wallin on harrastanut maalaamista ja 13- ja 8-vuotiaat tyttäret Sandra ja Julie jakavat vanhempien kiinnostuksen.

- Minusta on tärkeää näyttää lapsille, että elämässä on paljon erilaisia mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaa. Taiteen harrastaminen on yksi, isä sanoo.

Väri, muoto tai vain oikea hetki voivat saada keräilijän innostumaan taideteoksesta. Ted Wallinille myös yhteiskunnallinen ulottuvuus on tärkeä. Hän tunnustaa olevan ikuinen vastarannan kiiski joka haluaa kyseenalaistaa ja herättää keskustelua. Siinä hän lienee onnistunut ainakin viimekesäisellä porttiprojektillaan. Wallinien kotitalon eteen kun pystytettiin portti, jota koristaa käsi ja siinä pystyssä sojottava keskisormi.

- Joillekin se tarkoittaa sitä, että tuonne en mene. Toisten mielestä se on huvittavaa. Taide on katsojan silmässä.

Työhuoneen seinällä on Matti Hyvärisen Aamiainen ruohikolla sekä Emil Lapelan asetelmia.

Yrittäjänä Ted Wallin ei ole ehtinyt moneen vuoteen pitää kunnon lomaa. Taideharrastus on hyvä tapa rentoutua, kun aikaa on vähän, hän sanoo.

pirkko.varjo@y-lehti.fi