Oskari Mäkilä lähti 1900-luvun alussa Amerikkaan unelmissaan sama kuin tuhansilla muilla siirtolaisilla - rikastua tai saada ainakin parempaa palkkaa kuin Suomessa. Työ kaivoksessa ja rakennuksilla teki unelmasta totta. Lupauksensa mukaan Oskari palasi rahoineen Suomeen ja meni vihille valmiiksi katsotun morsiamensa Sandran kanssa. Rahoillaan hän osti sahan Yläneeltä. Samalla paikalla oli sahattu jo ainakin vuodesta 1746.

Oskarista tuli sittemmin oikea patruuna. Mäkilän Sahan ympärille muodostui pieni kylä, jonka asukkaista saha huolehti kaikin tavoin. Tuoni korjasi Oskarin varhain, jo ennen viisikymmenvuotispäivää, mutta sahaus jatkui. Johtoon astuivat pojat Onni ja Sulo, sitten Onnin poika Pekka ja nyt Mäkilän Sahaa isännöivät neljännen polven yrittäjät Esa ja Antti Mäkilä. Viime vuonna Mäkilän Saha valittiin Yläneen Vuoden yritykseksi.

Sata tukkia tunnissa

2000-luvun sahayrittäjät eivät ole patruunoita. Esa ja Antti tekevät töitä aamusta iltaan neljän työntekijänsä rinnalla. Jo parikymppisinä vetovastuuseen astuneet veljekset ovat jakaneet työt siten, että Esa huolehtii enemmän markkinoinnista ja Antti tuotannosta.

- Sahaamme noin 10 000 kuutiota vuodessa. Tuotamme järeää parrusahatavaraa, joka menee esimerkiksi huvilateollisuudelle, puupakkausten raaka-aineeksi tai siltatyömaille. Puu myydään tukkuliikkeiden kautta, Esa Mäkilä kertoo.

Kymmenentuhatta kuutiota tarkoittaa noin sataa tukkia per tunti. Tälläkään määrällä Mäkilän Saha ei sijoitu edes keskikokoisten sahojen joukkoon Suomessa. Alkuaikoihin verrattuna määrä on kuitenkin huikea, sillä 1700-luvulla sahalla oli lupa käsitellä vain 200 tukkia vuodessa. Siihen aikaan maassa pelättiin metsien loppumista.

Kunta ei elä vain luontoarvoilla

Puusta on nyt ylitarjontaa ja hinnatkin ovat pudonneet. Mäkilät uskovat silti tulevaisuuteen.

- Meillä on automaatio viety niin pitkälle kuin se voidaan. Se, millä pysymme mukana kilpailussa, on toimitusvarmuus ja -nopeus. Pystymme toimittamaan hankalatkin tilaukset jo seuraavaksi päiväksi, he sanovat.

Esa Mäkilä on ollut aktiivisesti mukana Yläneen Yrittäjien toiminnassa ja viimeiset viisi vuotta yhdistyksen puheenjohtajana. Hän toivoo, että viimeistään ensi vuoden vaihteessa tapahtuvan kuntaliitoksen myötä Yläneen elinkeinoelämää alettaisiin kehittää yrityslähtöisesti.

- Ylänettä on yritetty markkinoida luontoarvoilla, mikä on tullut kunnalle todella kalliiksi. Työpaikat toisivat kaivattuja verorahoja, mutta työpaikkojen luomiseen tarvitaan kunnan päättäjiltä rohkeita ratkaisuja. Meillä ei esimerkiksi ole vuokra-asuntoja. Miten joku voisi tulla Yläneelle töihin, jos täällä ei voi asua? Sama puute vaivaa tosin ympäryskuntiakin, Esa sanoo.

Esa (vas.) ja Antti Mäkilä ovat neljännen polven sahayrittäjiä.

pirkko.varjo@y-lehti.fi