Polttoaineen hinnan nousu ja kireä kilpailu rasittavat myös maatalousyrittäjiä. Pyhärantalainen Janne Hilanto kiertää maatiloilla jauhamassa tilojen omia viljoja eläinten rehuksi ja työllistää myllyssään itsensä lisäksi kolme työntekijää. Kotona odottavat 160 lihotussikaa ja lähes 2000 kanaa. Kotitilalla työskentelee myös puoliso Heidi Turpeinen, jonka vastuulle isännän pitkien työpäivien takia jäävät pääasiassa myös kotityöt ja 5- ja 3-vuotiaiden lasten hoito. Tilaan kuuluu 52 hehtaaria peltoa.

- Maata ja eläimiä pitäisi olla moninkertaisesti, ennen kuin tila olisi nykymittapuun mukaan iso, Janne Hilanto sanoo.

Liikkuvassa myllyssä on neljä rehuautoa, kaksi sikojen ja kanojen rehujen tekoon, kaksi naudanrehuille. Asiakkaat ovat 154 kilometrin säteellä Pyhärannasta, joten ajokilometrejä kertyy. Janne Hilannon isä aloitti myllytoiminnan 1960-luvulla, sukupolvenvaihdos tehtiin 2002.

- Kuluja täytyy seurata todella tarkasti, sillä taksoja ei voi nostaa sitä mukaa kuin polttoaineen hinta nousee. Parhaillaan meillä valmistellaan hakelämmitykseen siirtymistä, Janne kertoo.

Susi hiekkalaatikolla

Kauniina alkukesän päivänä maaseutu näyttää parhaita puoliaan. Janne ja Heidi kertovat viihtyvänsä maalla, eikä ammatinvaihto ole yrittämisen varjopuolista huolimatta ajankohtaista. Työpäivät saisivat sentään olla lyhyempiä.

- Kymmeneen tuntiin kun pääsisi, niin olisi hyvä, Janne sanoo.

Lapsillekin maaseutu on paras paikka kasvaa, ellei oteta lukuun sitä, ettei heitä juuri uskalla päästää yksin pihalle.

- Hiljattain tuossa hiekkalaatikon kulmalla seisoi susi, Heidi kertoo. Hän on monien muiden maaseudun äitien kanssa sitä mieltä, että susia pitäisi voida ampua sen verran, että ne oppisivat pelkäämään ihmistä.

Janne Hilanto ja Heidi Turpeinen sekä Emilia ja Eemeli nauttivat kesäpäivästä maatilan puutarhassa. Tosin vain kuvausta varten, tavallisesti maatilalla ei paljon istuskella keskellä päivää.

Pirkko Varjo