Metsurin työn kuva on muuttunut huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Elävä esimerkki tästä on tarvasjokelainen Seppo Lavonen, joka aloitti työt 15-vuotiaana isänsä apuna.

– Silloin tehtiin töitä vielä hevosen kanssa. Vuonna 1967 aloin tekemään omaan laskuun ja silloin käytössä oli maataloustraktori, vinssi ja reki. 70-luvun alussa saatiin lisäksi hydrauliikkanostureita. Ensimmäinen varsinainen metsäkone hankittiin vuonna 1976, Lavonen muistelee.

Nyt yrittäjyyttä on takana yli 40 vuotta ja Kone-Lavonen Ky:llä on kolme ajokonetta ja monitoimikone, jolla puuta sekä kaadetaan, karsitaan että kuutioidaan. Töissä Seppo Lavosen kanssa kulkee tällä hetkellä oma poika ja yksi ulkopuolinen työntekijä.

Tarvasjoen-Karinaisten metsänhoitoyhdistys on ollut Lavosen tärkein työnantaja koko 40 vuoden ajan. – Me ollaan tässä sopivasti koko alueen keskellä. Työmaat sijaitsevat 20 kilometrin säteellä, Lavonen toteaa tyytyväisenä.

Ilman kilpailutusta ei metsänhoitoyhdistyskään töitään voi antaa. – Kaikista leimikoista on pyydettävä tarjoukset kolmelta firmalta. Mutta ollaan tässä kuitenkin aina pärjätty ja syötykin joka päivä, isäntä hymyilee. Toiminnan kannattavuuden salaisuus on, etteivät koneet ole ihan viimeisintä huutoa.

- Ei voi olla kaikkein kalliimmat koneet, että katettakin saadaan. Näissä vähän vanhemmissa koneissa on sekin etu, että ne voi huoltaa ja korjatakin itse, kun ne eivät ole niin monimutkaisia. Korjaajaa meillä ei taida olla käyny moneen vuoteen.

- Moton päätä täytyy uusia useammin. Se on tehty viimeksi neljä vuotta sitten ja se maksaa noin 40 000 euroa – jos ostaisi uutena koko metsäkoneen, siihen menisi 400 000 euroa, Seppo Lavonen vertaa.

Työn kannattavuutta on viime aikoina verottanut huima polttoaineen hinnannousu, joka koskee metsätöissä käytettävää moottoripolttoöljyäkin. – Ei se ihan suurin kuluerä ole, mutta merkittävä kuitenkin – vuoden sisään hinta on noussut hyvinkin 30 prosenttia, vahvistaa yrityksen laskutuksesta ja maksuliikenteestä huolehtiva Leena Lavonen.

Metsätöiden lisäksi Lavosilla on myös viljelystä. – Meillä on 40 hehtaaria omaa maata, mutta sehän ei ole kunnon tila nykyään, joten sen lisäksi on vuokrattuna 11 hehtaaria.

Maatila on ihan erillinen yritys, mutta työtä se tasaa sopivasti ympäri vuoden. Kun metsään ei esimerkiksi keväällä kelirikon aikaan ole paljon asiaa, maatilalla on silloin sopivasti toukotöitä. Metsätyöt alkavat pääosin taas heinäkuun viimeisellä viikolla.

Sitä ennen voi pitää vähän lomaakin, jota Lavoset viettävät yleensä mökillä Somerniemellä. – Siellä on järvi, on yksinkertainen selitys sille, miksi keskellä tarvasjokelaista maalaisidylliä asuvat Lavoset tarvitsevat vielä mökkiäkin.

- Siellä on myös aina jotain tekemistä, savusaunan ja vedenlämmitystä ainakin, työhulluksi paljastuva Seppo Lavonen kiittää. Varsinaisia harrastuksia työnteon lisäksi hän ei ole koskaan hankkinut.

Tarvasjoen Yrittäjien jäsen hän kuitenkin on ja osallistuu Leena-vaimon kanssa ainakin yhdistyksen järjestämille matkoille. Viime vuonna Kone-Lavonen palkittiin Tarvasjoen kuntakohtaisella yrittäjäpalkinnolla, minkä Seppo Lavonen vaatimattomasti arvelee johtuvat vain pitkästä yrittäjänurasta.

Se ei ole vielä ihan selvillä, kuinka pitkään sitä uraa vielä jatkuu. – Katsotaan nyt muutama vuosi kerrallaan, ei tätä nyt kovin pitkälle kannata suunnitella, Seppo Lavonen tuumii.

Seppo Lavosen työvälineet ovat tänä päivänä hieman erilaisia kuin 60-luvulla, jolloin hän aloitti metsätyöt.

Tarvasjoen-Karinaisten metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuija Männikkö poikkeaa usein aamukahvilla Lavosilla.

Anneli Perkiö