Museoajoneuvoksi hyväksymiseen ei riitä, että auto on vanha. Sen täytyy vastata alkuperäistä kuntoa tai olla entisöity. Heikki Jousella on muutama museoajoneuvo.

- Jotkut sanovat tätä sairaudeksi, mies myöntää.

Mutta viehättäviä ovat sairauden kaipuun kohteet. Jousi harrastaa 50-luvun autoja, ja ne vielä näyttävät autoilta nykyisten persoonattomien laatikoiden sijaan. – Ne ja ehkä hieman vanhemmat vielä kiinnostavat, mutta 20-luvun autot eivät enää. Sitä etsii, mitä nuorena on ihaillut.

Ensimmäinen hankinta oli vuoden –63 MG Morris, eikä luopuminen ole käynyt mielessä. Yrityksen, muovipuristeita, pakkauksia ja laatikoita tekevän Hj. Jousi Oy:n pihalla Kaarinassa lepää kaksi itäsaksalaista kaunotarta, Wartburg vm –59, Camping Limousine, sekä EMW vuodelta –54. Retkeilyyn viittaava limusiini on sinivalkoinen perheauto, ja EMW punamustana kohtalokkaan tyylikäs urheiluauto.

Tarinoita työn tueksi

- Auton täytyy olla mielenkiintoinen, että sen haluaa hankkia. Tässä täytyy olla mekaniikasta kiinnostunut. Autot löytyvät yleensä romuna, ja ne saa purkaa osiin, ja kunnostaen rakentaa uudelleen, Jousi selvittää.

Illat saa kulumaan leikiten, ja on ehkä parempi, ettei laske kulutettuja euroja. – Harrastusta luullaan kalliiksi, mutta sehän riippuu kohteesta ja itsestä, Jousi oikoo.

Museoautolla saa ajaa ympäri vuoden, mutta sillä ei saa huruutella yhteensä 30 vuorokautta enempää. Liikennevakuutusmaksu on edullisempi, ja museoajoneuvoja ei koske talvirengaspakko.

Jouselle autot ovat kesäautoja, ja kyytiin pääsee vaimo. Periaatteessa asiaan kuuluisi vielä pukeutuminen ajan henkeen. Juhlakyytejä mies ei lähde ajamaan.

Mobilisteihin mahtuu monenlaista väkeä. Yhteisissä tapahtumissa näkee samanhenkisiä ihmisiä, ja kuulee monenlaisia tarinoita. Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi järjestää vuosittain valtakunnalliset kokoontumisajot. Jousi on Turun Seudun Mobilistien varapuheenjohtaja.

Osia ja rekvisiittaa on myytävänä omissa kauppatapahtumissa, ja onnekas voi tehdä löytöjä jopa kirpputoreilta. Vanhat, veikeät autot nostattavat yleensä hymyt vastaantulijoiden kasvoille, ja bensa-asemalla asioidessa saa varata aikaa jutustelulle.

EMW muistuttaa nimenä BMW:tä, ja onkin mutkan kautta bemarin edeltäjä. EMW on Jousen viimeisin hankinta. Miltei atomeiksi hajonnut yksilö syntyi uudelleen, ja urheiluautosta kuoriutuu halutessa avoauto. Nahkaverhoilua säestää etupanelin ootrattu pelti. Takarekkari on hienosti lasin takana.

- On hieno hetki, kun auton saa käymään ensimmäistä kertaa. Olet saanut jotain itse aikaan. Työn jäljet näkyvät konkreettisesti, ja saat nauttia ajamisesta, Jousi kuvailee.

Ajamisessa onkin omat niksinsä, ja tottumaton tumpeloi vaikkapa vaihteiden kanssa. Warren 30 hevosvoimainen kaksitahtimoottori vie autoa kevyesti kahdeksaakymppiä. Kuusisylinterisen EMW:n huippuvauhtia ei ole vielä testattu.

Heikki Jousen vuoden 1959 Wartburg Camping Limousinen kunnostus kesti pari vuotta.

Viimeisin hankinta on EMW vm-54. – Tässä ei ole vilkkua vaan suuntaviitat, Heikki Jousi kertoo.

Anna-Silja Suutarinen