Piikkiö ja Kaarina yhdistyvät, yrittäjäyhdistykset eivät vielä
Kaarinan ja Piikkiön kuntaliitoksen astuu voimaan vuoden 2009 alusta, mutta Kaarinan ja Piikkiön yrittäjäyhdistysten puheenjohtajat eivät näe mitään syytä yhdistyä, vielä ainakaan. - Ei siinä ole tässä vaiheessa mitään järkeä. Molemmat ovat kasvavia, aktiivisia yhdistyksiä, joita ei kannata nyt lähteä lahtaamaan, vakuuttavat Kaarinan Tomi Kurkilahti ja Piikkiön Lasse Lintervo yksissä tuumin.
- Omilla alueilla tunnetaan omat erityisominaisuudet ja ongelmat ja alueelliset näkökulmat tulevat paremmin esiin. Ja jos on iso organisaatio, niin kontakti ihmisiin helposti häviää. Kaarinan Yrittäjiinhän on jo muodostunut omia paikallisia alaosastoja, mikä on vaan hyvä, Tomi Kurkilahti sanoo.
- Yhteistyötä me tullaan tietysti tekemään. Nyt on jo ollut yhteisiä kokouksia, joissa Kaarinan kaupunginjohtajakin on ollut mukana. Alueita lähdetään kehittämään tasapuolisesti, uskoo Lintervo.
Molemmat miehet ovat mukana Kaarinan elinkeinostrategisen ohjelman päivitystyöryhmässä ja Piikkiön Yrittäjät ovat tulossa osakkaiksi myös Kaarinan Kehitys Oy:hyn.
Kummankin kunnan keskuksia aiotaan kehittää yhtäläisesti. Piikkiön keskustassa mm. suunnitellaan radanvarren vanhojen teollisuusrakennusten hyödyntämistä palvelurakentamisessa. Teollisuuslaitokset, jotka nyt potevat tilanpuutetta, saisivat sitä moottoritien varrelta.
Puheenjohtajat uskovat, että Kaarinan ja Piikkiön keskustat tulevat pikkuhiljaa yhdistymään. – Siinä ei ole enää kovin paljon rakentamatonta aluetta välillä. Yhdyskuntarakentamisen suunnittelu täytyy kuitenkin olla pohjana kaikelle, ettei ammuta haulikolla, miettii Kurkilahti.
Keskustojen elinvoimaisuus on lähellä molempien miesten sydäntä. - Market-tyyppiseen rakentamiseen on panostettu liikaa: ihmiset ikääntyvät ja liikkuvat huonosti, Lintervo huomauttaa.
– Ihmiset haluavat jatkossakin palvelut läheltä. Vaurastumisen myötä erilaisten palvelujen tarjonta myös kasvaa, uskoo Kurkilahti.
![]() |
Tomi Kurkilahti ja Lasse Lintervo odottavat kuntaliitokselta paljon hyvää. |
Anneli Perkiö