Fyysinen rapistuminen alkaa kolmekymppisenä. Fyysistä alamäkeä ei voi muuksi muuttaa, mutta omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa aivan ratkaisevasti siihen, kuinka lujaa mäessä mennään.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä huolehtimaan itsestään, osastonylilääkäri Heikki Saarni Työterveyslaitokselta sanoo.

Saarni on alusta asti ollut mukana Varsinais-Suomen Yrittäjien ja Aluetyöterveyslaitoksen 1995 aloittamassa Syty-kampanjassa. Yrittäjien ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon keskittynyt hanke on toivon mukaan saamassa jatkoa: hankerahoitushakemus on jo jätetty TE-keskukselle yhdessä Varsinais-Suomen Yrittäjien kanssa. Tässä vaiheessa Saarni ei vielä voi kertoa hankkeen sisällöstä. Terveysaiheista kiinnostuneille löytyy varmaa ja tutkittua tietoa muutenkin yllin kyllin.

– Tiedosta ei ole pulaa, kaikki tietävät teoriassa, miten pitäisi elää. Kyse on tahdosta ja tahdonvoimasta, sitä pitäisi jostain löytää, Saarni painottaa. Hänkään ei silti tiedä, mistä kadoksissa oleva tahdonvoima laihduttamiseen tai liikunnan harrastamiseen löytyy.

– Asioiden toistaminen – niin tylsää kuin se onkin – on aika hyvä tapa muuttaa asenteita. Otetaan esimerkiksi vaikka syöminen, suomalaiset syövät nyt ihan eri tavalla kuin vielä viisitoista vuotta sitten. Terveellisemmin, mutta valitettavasti myös liikaa.

Elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla iso ja näkyvä, Saarni huomauttaa. Jos elämään ei tähänkään asti ole kuulunut lainkaan liikuntaa, ei kannata lähteä yrittämään pitkää juoksulenkkiä tai tuntien kuntosalitreeniä. Pienet muutokset arkielämässä ovat pitemmän päälle todella tehokkaita.

– Auton voi jättää vähän kauemmaksi ja kävellä ja hissin sijasta voi käyttää portaita. Kun tällaista lisää jokaiseen päivään, se vaikuttaa ihan varmasti positiivisesti. Laihtuminen alkaa siitä, että syödään vähän vähemmän kuin ennen. On totta, että toiset lihovat herkemmin kuin toiset, mutta kaikki laihtuvat aivan varmasti, jos syövät vähemmän.

Poliisia pelätään enemmän kuin kuolemaa

Ihminen ei hevillä toimi omaksi parhaakseen. Esimerkkinä tästä Saarni mainitsee turvavöiden käytön autossa. Aikoinaan televisiossa pyöri tietoiskuja turvavöiden käytöstä ja niiden puolesta kirjoitettiin lukemattomia artikkeleita. Turvavöiden käyttö lisääntyi kuitenkin tuntuvasti vasta silloin, kun poliisi alkoi sakottaa ilman vyötä ajavia.

– Ajattele! Ihmiset eivät pelänneet omaa kuolemaansa tai vammautumista, mutta poliisia he pelkäsivät, Saarni päivittelee. Virkavallan pelkokin lie hälventynyt, sillä turvavyön käytöstä lipsutaan yhä useammin. Kaikkein eniten Saarni ihmettelee ammattiautoilijoita, jotka eivät kiinnitä vyötään. Taksinkuljettajat ovat tässä suhteessa kaikkein ansioituneinta joukkoa.

Laki velvoittaa yrittäjän solmimaan työterveyshuoltosopimuksen, jos hän työllistää yhdenkin ihmisen. Yrittäjää itseään laki ei velvoita sopimuksen tekoon. Sopimus olisi kuitenkin tavattoman hyvä olla olemassa, Saarni sanoo.

– Muuten yrittäjä menee lääkärille silloin, kun on kipeä. Totta kai hän tekee näin, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta seuraavan taudin iskiessä yrittäjä meneekin jo toiselle lääkärille, sitten kolmannelle ja niin edelleen. Kaikki ovat varmaan hyviä lääkäreitä, mutta kukaan ei näe kokonaisuutta, sitä, mikä ihmistä todella vaivaa. Työterveyslääkäri voisi olla eräänlainen omalääkäri, joka tuntisi ihmisen ja hänen historiansa.

Teoreettista tietoa terveyden ja kunnon hoitamisesta riittää yllin kyllin, ongelmana on muuttaa teoria tahdonvoiman avulla käytännöksi. Heikki Saarni silmäili mainiota miehen korjausopasta, joka yrittää vedota miehiin auton korjaustermein.

Pirkko Varjo