Turun maineikas VPK täytti juuri pyöreät 140 vuotta. Ihan samaan ei yllä Turun VPK:n Puhallinorkesteri, joka perustettiin ”vasta” vuonna 1873. Toki sellaisenaankin se on Suomen vanhin edelleen toimiva amatöörisoittokunta.

Nykyisellään orkesterissa on parhaimmillaan jopa 40 soittajaa. Ison orkesterin sointi houkutteli aikoinaan soittokuntaan myös Jussi Toppisen, joka muistelee liittyneensä orkesteriin joskus 80-luvun loppupuolella. – Olen soittanut myös parissa pienemmässä kokoonpanossa, mutta kyllähän isolla orkesterilla on ihan omanlaisensa saundi.

- Tässä on myös muita etuja: meillä on mm. hieno sali, jossa harjoitella, ja tietysti matkat ulkomaille ovat kivoja – olen ollut mukana Saksassa, Floridassa ja Australiassa, mikä olikin erityisen upea reissu.

- Orkesteri on niin yhteen hitsautunut vuosien varrella, että kaikki retket ovat mukavia. Soittokeikkoja on vuodessa muutamia kymmeniä, joista itse osallistun mahdollisesti 20-30 soittoon. Mutta varsinkin päiväkeikat jäävät minulta työni vuoksi pois, hän harmittelee. Konehuolto Toppinen on perheyritys, ja yrittäjän on usein vaikea joustaa omissa työajoissaan soittoharrastuksen vuoksi.

Jussi Toppisen instrumentti on kornetti, joskin hän soittaa myös trumpettia ja flyygelitorvea tarpeen mukaan. Kornetti on kuitenkin mieluisin. – Se on selvästi pehmeäsaundisempi kuin trumpetti.

Toppisen soittoharrastus juontaa juurensa kansakouluajoilta, jolloin myös hänen veljensä soitti. - Aloitin koululaisorkesterissa ja olen käynyt lisäksi muutamia kursseja. Soitin erilaisissa pikkukokoonpanoissa ennen VPK:ta, parhaimmillaan kolmessakin yhtä aikaa. Pienissä bändeissä on yleensä haastavampi soittaa, varsinkin jos pääsee soittamaan todella hyvien soittajien kanssa.

Hän pitää melkein kaikesta musiikista, kunhan se on melodista. - Erityisesti pidän soittamisesta kaikuvissa tiloissa – varsinkin kirkoissa on puhaltimien sointi upeimmillaan. Ja puistosoitot ovat kivoja, Toppinen innostuu.

Myös luonnon helmassa puhaltaminen on hänelle mieluista. – Kesäisin otan kornetin mukaan purjeveneeseen ja soitan siellä sitten iltasoittoja saaristomaisemissa. Varsinkin saariston kappaleissa on mukava käydä soittamassa. Esimerkiksi Aspön kappelissa on hieno kaiku!

Puhaltajan arki sen sijaan ei ole noin loisteliasta. Jussi Toppinen myöntää, että kotioloissa hän joutuu yleensä harjoittelemaan autotallissa. – Ei sitä pänttäämistä kenenkään toisen hermo kestä. Ja treenata on pakko, sillä vaskisoittimissa jo viikonkin tauosta soitosta häviää tietty kirkkaus ja selkeys. Ansatsista puhumattakaan. Jos pitää kuukauden tauon, se tietää tuskaisia viikkoja, kun yrittää päästä taas takaisin omalle tasolleen.

- Jotta pystyy säilyttämään tietyn tason, on sen eteen tehtävä jatkuvasti töitä. Hyvä kunto auttaa, mutta vanhemmiten fyysisiä rajoituksia tulee eteen jossakin vaiheessa. Erityisesti tämä koskee näitä pienikokoisia puhaltimia. Vaikka olen kyllä tavannut ammattimuusikoita, jotka puhaltavat kirkkaasti vielä 80-kymppisinäkin!

Hyvä kornetti voi maksaa tuhansia euroja, vaikka se näyttääkin kovin pieneltä soittimelta. Mutta laadukkaan soittimen kyllä huomaa soittaessaan, Jussi Toppinen vakuuttaa.

Anneli Perkiö