Helena Hartmanin aamut alkavat perin arkisesti: sähköpostin lukemisella. Yrittäjä herää viimeistään seitsemältä, hoitaa perheen töihin ja kouluun. Sen jälkeen hän istahtaa selaamaan, ketkä nyt olisivat tulossa leirikouluun, ketkä kyselevät majoitusta, kuka haluaa järjestää juhlat.

Sekä suomen- että ruotsinkieliset luokat tiedustelevat ohjelma- ja materiaalivaihtoehtoja.

- Syksy 2009 on jo pitkälle myyty. Kesäsesonki kestää kymmenisen viikkoa, ja leirikoulut syksyllä liki saman. Ne jatkavat sesonkia hyvin, Hartman kertoo.

Samalla hän pohtii, että myyntiin ja markkinointiin pitäisi panostaa enemmän. Gammelgård Nauvossa on vanhaan kunnalliskotiin ja sen pihapiiriin sijoittuva hotelli, hostelli ja tilausravintola. Kiireisin aika alkaa pääsiäisenä ja jatkuu lokakuulle. Kesäisin yritys työllistää Hartmanin pariskunnan lisäksi 12-14 henkilöä.

Kesäisin Hartmanin päivät ovat helposti 18-tuntisia. Nyt talven korvalla on aikaa rauhoittua talon tarpeille.

- Se tarkoittaa paljon siivoamista! Vahaan lattiat ja käyn paikat läpi. Mitä on korjattavaa, uusittavaa tai muuta järjestelemistä.

Tehokas taiteilija organisoi

Varastossa pesua odottaa 11 säkillistä pallomeren palloja. Ne pestään suihkulla käsin, ja samalla nypitään purukumit pois ja laitetaan rikkinäiset vaihtoon. Verhot, pöytäliinat ja muut sisustustekstiilit käydään läpi, pestään ja silitetään.

- Sisustaminen ei lopu koskaan, Hartman toteaa esitellessään yksilöllisesti sisustettuja huoneita pitkien käytävien varrella.

Puhelin soi useampaan kertaan. Kanttori tarkistelee aikataulua. Hartman toimii ajoittain seurakunnan nuoriso-ohjaajana. Hän on myös kuvataiteilija. Käytävillä ja huoneissa on emännän itse maalaamia tauluja.

Itse asiassa Helena Hartman on kuvaamataidon opettaja. Perhe muutti Espoosta Nauvoon yli 10 vuotta sitten. Helenan vanhemmat innostuivat muuttamaan perässä, ja aloittivat yritystoiminnan. Nyt sukupolvenvaihdosta viedään hiljalleen läpi.

Viime kesä leipoi Hartmanista kokopäiväisen yrittäjän. Opettajasta kuoriutui kokki, siivooja, leipuri, kirjanpitäjä ja ohjelmaorganisaattori. – Olen aika tehokas, nainen naurahtaa.

Sehän on opettajien ominaispiirre.

Ilta vietetään lasten kanssa

Talveksi iso päärakennus hiljenee, ja majoittujat yöpyvät pihapiirin muissa rakennuksissa. Kesän nälkäisiä ravinnut Pizzeria Bagarstugan on myös kiinni. Hartman harppoo mittailemaan ja suunnittelemaan. Pizzeria kaipaa omaa wc:tä. Kattoremonttikin olisi tarpeen.

- On iso juttu miettiä ja hakea eri rahoitusmahdollisuuksia.

Pihan rakennuskompleksia täydentää viittä vaille valmis ok-talorakennus. Olohuoneen seinä odottaa maalaria. Ehkä illalla ehtisi jotain sutia.

Kesän vastapainoksi Hartman työskentelee sesongin ulkopuolella sen aikaa, kun lapset ovat koulussa. Ellei sitten ole jokin keikka. Tai pihatöitä, halkojen tekemistä ja omenapuiden hoitamista.

Tänään Filip, 10, ja Frida, 12, ovat kuvataidekoulussa. Filip myös laulaa kuorossa, ja Fridalla on pianotunnit. Pahnanpohjimmainen Felix on 7.

- Autan lapsia läksyissä. Filipillä on suomen kielen koe, ja kuulustelen häntä. Viime kuun kuukausiraporttikin on tekemättä.

Pikaisen rännikatselmuksen jälkeen mennään vanhaan viljavarastoon, joka on nyt pienoismuseon tapainen näyttelytila. – Teen paljon käsitöitä. Meillä on suvussa tapana pitää köysi-iltoja, jolloin tehdään köydestä monenlaisia esineitä ja hyödykkeitä. Suunnittelen tänne kesäpuotia matkamuistomyynteineen.

Vieressä on vanha ruumishuone, josta on remontoitu kaunis pieni kappeli. Somisteet ja taulut ovat Hartmanin tekemiä, kuinkas muuten.

Yön asukkaat

Gammelgårdin rannan soutuveneet odottavat talvea. – Meri on minulle tärkeä, ja haluan hyödyntää sitä. Mutta turisteille on vaikea myydä merta, ellei sinne pääse.

Rannasta palatessa poiketaan järjestelemään vanhaa navettaa. Leirikoululaiset ovat askarrelleet ja pitäneet diskoa. Navetan ylisillä on tilaa juhlia ja tanssia varten.

Ehkä joskus siellä soittaa oma perhebändi. Tosin se on vasta ajatuksen asteella. Mutta kaikki soittavat ja laulavat isä Martinia myöten.

Hartman jatkaa iltaa usein puolille öin. Omat harrastukset ovat kuvataide ja musiikki.

- Täällä saaristossa aika moni yrittäjä on myös taiteilija. Tämä on elämäntapayrittämistä. Täällä on seisottava useamman jalan varassa. Ehkä minun olisi pitänyt mennä Hankenille opiskelemaan, kuten monet luokkatovereistani menivät, Hartman pohtii.

Siitä olisi varmasti ollut hyötyä nyt hinnoittelun ja esimiestehtävien kanssa painiskelevalle yrittäjälle. Mutta olisiko Hartmanista sitten enää tullut yrittäjää?

Kun Hartman painaa päänsä tyynyyn, Vanhakartano ei välttämättä hiljene. Toki siellä kummittelee. Naurava Nainen ja Lennart aloittavat oman yöllisen elämänsä.

Aamut alkavat viimeistään seitsemältä. Vanhanaikaisesti taikinanjuuresta leivottu rukiinen leipä antaa puhtia.

Gammelgårdin isoon saliin mahtuu kymmeniä ruokailijoita yhtäaikaa. Syksyllä tarkistetaan kaikki tekstiilit, verhot ja pöytäliinat.

Gammelgårdin huoneet ovat sisustukseltaan erilaisia ja yksilöllisiä.

Pyyhe- ja lakanapyykki ei lopu koskaan. Helena Hartman jännittää, kauanko vuosikymmeniä vanhat koneet vielä kestävät.

Kuvaamataidon opettaja saa heittäytyä yrittäjänä myös kokiksi.

Isossa talossa riittää ränniä metritolkulla putsattavaksi.

Kunnalliskodin vanha ruumishuone on kokenut muodonmuutoksen kappeliksi.

Hartman juoksee pihapiirin talosta toiseen useampaan kertaan päivän aikana.

Vanhassa viljavarastossa on kokoelma vanhoja viehättäviä esineitä.

Navetassa on tilaa leirikoululaisten askarrella ja touhuta.

Syksyllä Hartman vahaa kaikki kartanon lattiat.

Findus-kissa pitää vahtia sohvalla.

Anna-Silja Suutarinen