Työnohjaus on joukko erilaisia menetelmiä, joilla pyritään ylläpitämään työntekijän ammatillista kasvua. Pertti Muurinen on laillistettu psykologi, yksilöpsykoterapeutti, ryhmäpsykoanalyytikko ja työnohjaaja. Hänellä on vastaanotot Turussa ja Helsingissä.

Työnohjausta on käytetty enemmän julkisen sektorin puolella kuin yksityisissä yrityksissä. Yksityissektorilla havahdutaan usein vasta kun tilanne on vakava.

Tilanteet, joissa työnohjausta pyydetään, ovat erilaisia. Työryhmätyöskentelyn ohjauksessa käsitellään työyhteisön ilmiöitä, joihin halutaan selvyyttä. Tarve voi syntyä esimerkiksi organisaatiomuutoksen yhteydessä. Työntekijäryhmien välillä voi olla toistuvia vaikeuksia, tai työntekijällä voi olla henkilökohtaisia ongelmia.

Hyötyjen valkeneminen on tapauskohtaista. – Riippuu, miten ongelmiin päästään käsiksi. Esimerkiksi työtoverin itsemurhaa käsiteltäessä jo ensimmäinen työnohjausistunto voi helpottaa oloa. Jos työporukka vaihtuu usein, se syö jatkuvuutta, Muurinen selvittää.

Avoin mieli riittää

Työnohjausprosessin tyypillinen pituus on kolmisen vuotta. Ohjattavat ja ohjaaja tapaavat kerran kuussa tai kolmen viikon välein. Alle puolen vuoden prosesseja on vain harvoin ja lähinnä kriisitilanteissa.

Vaikka tarkastelun keskipiste on ohjattavan tapa toimia työntekijänä, ja tavoitteena tukea kasvua työssä, Muurinen kohtaa erilaisia asenteita ja käsityksiä työnohjaajana.

- Voidaan luulla, että porukan työpanokseen ollaan tyytymättömiä, ja minä tulen kello kädessä mittaamaan vauhtia. Esimiesten toimintatavoista on luettavissa paljon. Tämä ei ole henkilöjohtamista, eikä syyllisyyttä laiminlyödyistä kehityskeskusteluista voi työnohjauksella paikata.

Työnohjausta pyydetään joskus tilanteissa, joissa sillä ei ole mahdollisuuksia. Jos johto on voimaton eikä työvoimastaan kiinnostunut, työnohjaus ei auta.

Työnohjauksesta hyötyvät ne, joilla on motivaatio ratkaista ongelmia ja kehittyä työssä. Hedelmällistä on myös se, kun työongelmaan liittyvä henkilö saadaan näkemään asioista uudesta näkökulmasta.

- Hyvä, jos voi mielessään antaa ohjaukselle mahdollisuuden. Avoin mieli on riittävä lähtökohta. Elämä on sitä, että joko kasvetaan ihmisenä tai jäädään paikoilleen. Jos tavoittaa työn merkityksen, välttää kyynistymisen.

Työnohjaaja Pertti Muurinen sukkuloi Helsingin ja Turun väliä. – Omaa yrittäjän arkeani on, että istun vastaanotolla illat, mies toteaa.

Anna-Silja Suutarinen