Naantalilaisen Mikko Hinkkasen tärkeimmät työkalut ovat poravaunun lisäksi korkokolmio ja vatupassi. On tiedettävä oikea, ehjä kohta kalliossa, mitä porata. Kallistuksen on oltava oikea. Lustaan ei saa porata.

Louhintatyö M. Hinkkanen on toiminut pian kolme vuotta. Harjoittelu alan yrityksessä kannusti perustamaan toiminimen, ja töitä on riittänyt. Kallioon syntyy metristä yli kolmeen metriin syviä reikiä. Työmaat ovat ok-talon tai hallinpohjia kunnallistekniikkaa varten. Siviilikohteita enemmän Hinkkasta työllistävät toiset yritykset, jotka ostavat porausta alihankintana.

- Silmä kehittyy lukemaan kiveä. Mutta silmä myös valehtelee luonnossa, Hinkkanen toteaa.

Ennen Hinkkasen ensimmäistä vierailua kohteessa kallio on puhdistettava. Ihannetapauksessa talon nurkat on merkitty maalilla. Samoin mitat, paljonko kalliota halutaan louhittavaksi pois.

Asuinalueilla naapurit on katselmoitava, ja ruuhkaisina aikoina se voi viedä kolmisenkin viikkoa. Tästä voi aiheutua viivästyksiä, joihin on osattava varautua.

- Itse poraaminen on aika tylsää. Kone jauhaa reikää kallioon, ja minä pitelen ohjaimia. Vilkas mielikuvitus auttaa, Hinkkanen hymyilee.

Kuulosuojaimet suojaavat korvat yli sadan desibelin ärjynnältä, ja imuri imaisee kivipölyn. Poraajan mielessä on käynyt kouluttautuminen panostajaksi, että hallitsisi myös sen seuraavan työvaiheen.

Pitkiä päiviä paahtavaa miestä odottavat kotona vaimo ja kaksi lasta. Maailman myllerryksestä Hinkkanen toteaa vain, että jos taantuma on pitkä, vaikutus näkyy.

- Mutta rahan kanssa on oppinut pihiksi. Alv-yllätyksiä ei ole tullut. Pääasia, että putiikki pyörii ja pitää leivässä.

Kallio vapisee Mikko Hinkkasen edessä, mutta mies itse sulaa vuoden –65 Ford Mustangin edessä. Jenkkiautot ovat rakas harrastus.

Anna-Silja Suutarinen