Turun Seudun Kehittämiskeskuksen yhteistyökumppaneineen säännöllisesti järjestämät Luovien alojen aamukahvit lähtivät helmikuun kolmantena selvittämään, missä mennään Turun seudun musiikkibisneksessä.

Tilaisuudessa julkaistiin mm. Voihan vietävä –raportti, jonka olivat Turun seudun kehittämiskeskukselle koostaneet toimitusjohtaja Markku Laaksonen ja projektipäällikkö Pasi Lyysaari.

Parivaljakko selvittää raportissaan Turun seudun musiikki- ja muun sisältöviennin mahdollisuuksia ja tekee samalla myös joukon toimenpide-ehdotuksia. – Esimerkiksi joukkue- ja huippu-urheilun ja elävän viihteen rajapinnoilla voisi olla tiiviimpää yhteistyötä, Laaksonen ehdotti.

Hyviä konkreettisia asioita, joilla alalle saataisiin vipinää, voisivat raportin mukaan olla myös mm. ”tulkkauspalvelu” alan yrittäjille erilaisten julkisten tukien ja rahoitusmahdollisuuksien löytämiseksi tai ”kimppakyyti maailmalle” eli yhteistyö muiden alojen vientiyritysten kanssa. Laaksonen peräänkuulutti myös Turun imagon kohentamista. – Turkulaiset eivät ole oikein hyviä verkottumisessa. 2011-säätiö voisi aktivoitua muualla Suomessa – ja maailmalla – vaikuttavien turkulaisten sisältötuotannon ammattilaisten huomioimiseksi. Kannattaisi myös lähentää suhteita Turun ystävyyskaupunkien ja Ruotsin kanssa. Meillä pitäisi olla populaarikulttuurin ”lähettiläs”, jonka tehtävänä voisi olla vaikkapa aikaansaada Ystävyyskaupunkien suurkonsertti Turussa vuonna 2011.

Bogart Co teki sen jo

Kun aamun muut puheenvuorot liikkuivat enimmäkseen seminaaripuheiden ja raporttien ylätasolla, oli seuraavan puhujan tehtävänä tiputtaa yleisö sille raadolliselle reaalitasolle, jossa ainakin takavuosien suomalaisbändit saivat rämpiä maailmanvalloituksensa tiellä.

Veijo Mäki legendaarisesta 80-luvun Bogart Co:sta kertoi, miten noina vuosina homma oikein toimi – tai siis ei toiminut. – Se oli todellista yrittämistä. Ei ollut internettiä ja kännykät painoivat jotain 12 kiloa. Mutta me oltiin päätetty lähteä maailmalle. Vähän luettiin juttuja Suosikista, ja haettiin Ruotsista kontakteja. Siellä julkaistiin sinkku, tehtiin videot, mutta ei siitä paljon muuta kerrottavaa olekaan. Yritettiin samaa Lontoossa ja suomalaislehdet lähettivät toimittajia haastattelemaan meitä. Saatiin jotain läpi Englannissa ja Saksassa, kunnes ilmeni, että Saksassa oli samanniminen bändi ja levy oli vedettävä pois markkinoilta.

- Mutta me ei luovutettu. Ruvettiin tuottamaan muille. Saatiin idea pohjoismaisesta vientihankkeesta ja haettiin KTM:ltä rahaa. Sieltä tuli kielteinen päätös eikä omat rahkeet riittäneet. Ponnisteltiin koko ajan kovasti. Mikä sitten meni pieleen? Sanoisin, että me yritettiin olla samanaikaisesti niin yritys, manageri, tuottaja kuin musiikintekijäkin. Meillä oli yksinkertaisesti vain liian monta roolia, Mäki summaa. Aika oli Bogart Co:lle vain liian varhainen. Alan tukiverkostot puuttuivat.

Markku Laaksosen raportista löytyi konkreettisia ehdotuksia musiikkialan nostamiseksi.

Veijo Mäki MTG - Musiikkituottajat Group Oy:sta hauskuutti yleisöä kertomuksilla Bogart Co:n hurjasta 80-luvusta.