Kuolema. Ei se minua kosketa. En minä vielä voi kuolla. Elän vanhaksi. Ei minulle satu mitään. Mutta kuolema ei kysele. Ja se tuntuu aina tulevan väärään aikaan. Kuoleman mahdollisuuden puntarointi ei tarkoita, että toivoisi tai ennustaisi sitä.

Käytännön asioiden järjestäminen kuoleman varalta on järkevää. Se helpottaa omia jäljellä olevia päiviä, ja läheisten elämää menetyksen jälkeen. Viisasten kiveä ei ole löytynyt. Omaa sisäistä alkemistiaan etsiessä voi suoda ajatuksen kuolemalle. Se on luonnollista ja jokaisella edessä.

Leski joutuu kokoamaan arjen palikat uudestaan

Liikenneonnettomuus teki Tuula Lundénista lesken. Tapahtunutta oli vaikea uskoa todeksi. Elämältä romahti pohja. Seuraavat pari vuotta Lundén kertoo eläneensä sumussa.

Elämän piti jatkua myös Naantalin Painotalossa. - Jatkoin työntekoa vaikka en tuntenut motivaatiota. Ahdistuin postilaatikkoon virtaavista addresseista, enkä halunnut kohdata tuttuja paikkoja tai ihmisiä yksin.

Pariskunnan lapset olivat 17- ja 21-vuotiaat. Lundén on jälkikäteen pohtinut, löikö hän surunsa keskellä lapsia laimin. – En halunnut lisätä heidän taakkaansa vatvomalla tapahtunutta. Lapset ovat kertoneet, että he kokivat surun yhteiseksi.

Suunnaton ahdistus sai lesken hakemaan ammattiapua kuukauden kuluttua järkyttävästä uutisesta. Mielessä velloi tunnemyrsky, ja Lundén kertoo suruun kasvamiseen kuuluvan aikanaan myös vihaa. Psykologi oli turvallinen keskustelukumppani. - Vieraalle ihmiselle voi kertoa mitä vain.

Lundén tapasi psykologia säännöllisesti 11 kuukautta. – Hän patisti hakemaan kiinnekohtia elämässä. Kokosin hänen kanssaan elämääni uudelleen. Mielikuvaharjoittelusta oli apua.

Kaipuu on loppuelämän kaveri

Vainajaa ei saa takaisin. Kuolema on lopullinen. – Kahdesta kolmeen vuotta olin elossa, mutta en tuntenut eläväni. Vuosi tapahtuneesta kävi ensimmäisen kerran mielessä, että saatan pärjätä.

Sukulaisten vahva tukiverkko tarkkaili surevaa, kävi kaupassa ja laittoi ruokaa, jos itse ei jaksanut. Myös ystävät kantoivat eteenpäin. Tarpeen vaatiessa riuhtaisivat mukaan elämään. Ystävätär, myös yrittäjä, konkreettisesti pakotti Lundénin etelänmatkalle mukaansa.

- Siellä keskityttiin vain olemaan. Ja juteltiin. Vaikka en varmasti olisi lähtenyt pakottamatta mukaan, matka teki hyvää.

Nyt Lundén kertoo katsovansa eteenpäin. Onnettomuudesta on kulunut yli kuusi vuotta. Suru yllättää edelleen, varsinkin vastoinkäymisiä kohdatessa.

Lundénit olivat tehneet keskinäisen testamentin, joka selvensi tilannetta. - Yrityksen jakaminen tai osittaminen olisi ollut työläs prosessi surun keskellä. Isot käytännön asiat kannattaa tehdä paperilla selviksi. Mitä vaan voi sattua. Lähtöään ei tiedä etukäteen, eikä se ole ikään sidottua. Kumppaneiden olisi tarpeellista keskustella kuoleman mahdollisuudesta. Ei se ole ennustamista.

Lundén kehottaa edes kertomaan, mistä tärkeät paperit löytyvät. – Tällaisten asioiden hoitaminen vaatii omaisilta surun keskellä äärimmäisiä ponnistuksia.

Suruun ei voi valmistautua

Läheisen kuolema aiheuttaa tunnemyrskyn, johon ei voi valmistautua. Jokainen kohtaa tuskalliset tunteet omalla tavallaan, mutta jokainen käy läpi samat kriisivaiheet.

Alkushokki saattaa houkutella kieltämään tapahtuneen. Onnettomuutta ja menetystä on vaikea uskoa todeksi. Psykologian tohtori Minna Tarmi-Mattsson kehottaa antamaan tunteille tilaa, ja ottamaan vastaan käytännön apua.

- Hautajaisjärjestelyt osuvat tähän saumaan. Ihminen voi toimia konemaisesti, ikään kuin paeta käytännön toimintaan, Tarmi-Mattsson kuvailee ja jatkaa, että leski ja lapset ovat tärkeimmässä asemassa. Muiden omaisten olisi hyvä jättää päätöksenteko järjestelyistä heille.

Suru konkretisoituu hautajaisten aikana tai niiden jälkeen. Tunnemyräkkä voi yllättää voimakkuudellaan, ja mielialat vaihtua vartissa. Omainen voi tuntea kiukkua, syyllisyyttä ja vihaa. Nousee hirvittävä määrä kysymyksiä, jotka jäävät vaille vastauksia.

Tämä reaktiovaihe saattaa kestää kuukausia. Tarmi-Mattsson muistuttaa, että jos yrittäjyys on ollut vain vainajan asia, läheiset ovat ymmällä, ja tarvitsevat ulkopuolisten ammattilaisten apua yrityksen asioiden hoitoon.

Korjaantumisvaihe kestää noin kuukaudesta vuoteen. Kun hyvät hetket ovat kerta kerralta hiukan pidempiä, toipuminen etenee. Uudet, toistuvat tunneaallot voivat viedä voimat hetkellisesti.

- Sitä ei tarvitse pelästyä. Neljästä kuuteen kuukauden päästä menetyksestä pitäisi pystyä näkemään pilkahdus valoa. Jos puolustusmekanismeista ja elimellisistä oireista ei selviä, kannattaa hakea ammatti-ihmisen apua.

Jos yhteinen historia on pitkä, oma identiteetti kaipaa selvittelyä: Kuka minä olen? Elämästä voivat vainajan myötä hävitä raamit. – Jos yritys on muidenkin kuin vainajan, selvät omistussuhteet helpottavat toiminnan jatkamista. Lapsista ei välttämättä löydy jatkajaa, Tarmi-Mattsson huomauttaa.

Kun surun viiltämä haava alkaa arpeutua, se saa tuntua, mutta ei estä jatkamasta elämää eteenpäin. Oma elämä ja uudet ihmissuhteet eivät tarkoita vainajaan liittyvien muistojen hylkäämistä. Ajatukset ja toiminnan voi ja pitää suunnata tulevaisuuteen.

Kun suru tuntuu murskaavan kaiken, tunne elämänhallinnan menettämisestä on tavallinen, ja ylilyönnit suuntaan ja toiseen mahdollisia. Varsinkin yrittäjän kuolema tuo paljon ylimääräistä hoidettavaa ja huolehdittavaa.

– Mitä enemmän päätöksiä on tehty etukäteen ja dokumentoitu hyvin, sitä helpompaa omaisilla ja läheisillä on muutenkin raskaana aikana.

Hoidettavaksi lankeaa monta käytännön asiaa

Sairauden ja kuoleman mahdollisuuden torjuminen on yrittäjän helmasynti. Ainakin jälkimmäinen toteutuu väistämättä. Äkilliseen ja yllättävään poistumiseen päänäyttämöltä voi varautua.

Sukupolven vaihdoksiin erikoistunut konsultti Erkki Rae pitää suurena riskinä yrityksen velkoja, joissa on yrittäjän takaus tai esimerkiksi koti vakuutena. Kannattaa muistaa, että kun lainasumma putoaa tietyn rajan alle, yrittäjän omia vakuuksia vapautuu. – Oma koti jää helposti vakuusmassaan roikkumaan. Se kannattaa huolehtia sieltä pois.

Isommissa yrityksissä on syytä tarkistaa, onko yhtiöjärjestyksessä lunastusoikeus kaikilla osakkailla. Tai millä hinnalla osakkeet voi ostaa perikunnalta. Yrityksen arvon määrittelytapa voidaan päättää etukäteen. Selkein malli on varat miinus velat. Kiinteistöistä ja koneista, erityisesti autoista voi pyytää tarjoukset hinnan hahmottamiseksi.

Yksi riskinhallintakonsti on henkivakuutus. Yrityskin voi olla edunsaaja. – Hyvä vaihtoehto, jos velkaa on merkittävästi. Tai korvamerkitsee korvauksesta puolet yritykselle ja puolet omaisille, Rae ehdottaa.

Olisi hyvä sopia etukäteen, kuka jatkaa yritystoimintaa, vai joudutaanko toiminta ajamaan alas? Vakuutuksista löytyy keskeytys-, oikeus- ja tuoteturvaa. Löytyykö jatkaja perheestä, omaisista, työntekijöistä vai myydäänkö yritys.

- Yksi vaihtoehto on hakea toimitusjohtajaa, joka olisi kiinnostunut osakkuudesta. Jos toiminta ajetaan alas, on uskallettava reagoida ajoissa, ja irtisanoa työntekijät nopeasti. Lomakorvauksia kertyy myös irtisanomisajalta.

Irtisanomis- ja loma-ajan palkoista on huolehdittava, ja omaisuus menee usein myyntiin. Yrittäjän puolison leskeneläkkeen määrään vaikuttaa muun muassa yrittäjäeläkevakuutukseen merkitty työtulo.

Rae kehottaa paneutumaan ja suunnittelemaan ajoissa paitsi yrityksen, myös siviilielämän kannalta tärkeät paperit ja asiakirjat. Testamentti, mahdollinen avioehto, lahjakirjat. – Yrittäjän kuoltua omaiset voivat saada neuvoja ja apua esimerkiksi yrityksen tilitoimistosta ja tilintarkastajilta, Rae muistuttaa.

Millaiset hautajaiset haluaisit

Telealan konsultti Pasi Saarinen on pyöritellyt ideaa parikymmentä vuotta. Nyt puolentoista vuoden perusteellisten pohjatöiden jälkeen hän kehottaa: Päätä itse viimeiset päiväsi.

Suomen Hautajaispalvelu räätälöi hautajaiset ja muistojuhlan vainajan toiveiden ja määräysten mukaisesti. Eli viimeiset kekkerinsä voi suunnitella itse etukäteen ja saada niistä aikanaan omannäköiset juhlat. - Potentiaalinen asiakas on 30-50-vuotias, sosiaalinen ja avarakatseinen, mahdollisesti sinkku, Saarinen profiloi.

Sopimuksen suunnittelu maksaa kympin, ja siihen voi määritellä yksityiskohtaisesti toiveet esimerkiksi tilasta, musiikista ja vieraista. Mitä tilaisuuteen haluaakin - hyvän maun rajoissa. Sopimus tehdään toistaiseksi voimassaolevaksi, ja se maksaa vuodessa 50 euroa.

- Omaisilla ja läheisillä voi olla meistä hyvin erilaiset käsitykset. Jos haluaa, voi järjestää sukulaisille ja ystäville omat tilaisuudet. Harrikkaporukka ja Selma-täti eivät välttämättä mahdu samaan penkkiin, Saarinen kertoo.

Suomen Hautajaispalvelu tekee yhteistyötä vakuutusyhtiön kanssa, ja sitä kautta voi turvata muistotilaisuutensa rahoituksen. Vaikka Saarisen työ muistuttaa hääsuunnittelijan työtä, mies ei itse istu järjestämissään hautajaisissa. – Yritykseni huolehtii, että vainajan tahto toteutuu, ja luotettavat yhteistyökumppanit eri puolilla Suomea hoitavat homman.

Hautajaispalvelun työtä määrittelevät hautaustoimi- ja henkilörekisterilaki. Perheyrityksenä starttaava palvelu ei vaadi suurta organisaatiota.

- Uskon, että tästä tulee ajan myötä normi. Olen suunnitellut jo omatkin hautajaiseni. Siitä tuli huojentunut olo. Tuntui, että pääsin jostain isommasta yli. Etukäteen maksettu ja suunniteltu tilaisuus säästää myös omaisia vaikeana hetkenä, Saarinen kuvailee.

Pasi Saarisen Suomen Hautajaispalvelu suunnittelee ja toteuttaa vainajan tahdon mukaiset hautajaiset ja muistojuhlan.

Anna-Silja Suutarinen