Elixair Oy:llä uusia asiakkaita Euroopassa
Tavallinen kuluttaja tuntee turkulaisen Elixair Oy:n huoneilmanpuhdistimet, mutta se on vain osa yrityksen liiketoimintaa. Suurempia kasvuodotuksia Elixairilla on teollisuuselektroniikan alueella. Yritys valmistaa ilmapuhdistukseen liittyvien laitteiden elektroniikkaa, mm. virtalähteitä ja puhdistuskennoja, monenlaisen teollisuuden tarpeisiin.
Elixairin kehittämää teknologiaa voidaan soveltaa moniin eri tarkoituksiin, kertoo toimitusjohtaja Seppo Nikkanen. – Sitä voidaan käyttää mm. työstökoneiden leikkausnesteiden keräysjärjestelmissä, joissa aiemmin tehdasilmaan levinnyt öljysumu kerätään sähköisesti, puhdistetaan ja kierrätetään uudelleen. Tai autojen pakokaasujen puhdistusjärjestelmissä: aloitamme juuri yhteistyötä ranskalaisen autoteollisuuden kanssa.
Myös kuitusuodattimien valmistajat ovat olleet erittäin kiinnostuneita Elixairin elektroniikasta. – Sanotaanko, että meillä on laatu ja hinta kohdallaan, yhtiön markkinointijohtaja Timo Peltonen muotoilee.
Miehet odottavat, että ratkaiseva läpimurto tapahtuu piankin. – Meillä on ollut viimeisen vuoden aikana useita rinnakkaisia kehitysprojekteja ja uusia asiakkaita, mm. VW:n autotehtaat. Nyt oikeastaan tarvitsisi löytää tahoja, jotka olisivat valmiita rahoittamaan meitä.
- Meillä olisi valtavat mahdollisuudet kasvuun, mutta näin pienellä yrityksellä resurssit loppuvat kesken. Jos jatkamme nyt pelkästään omin voimin, kasvu on paljon loivempaa kuin se muuten voisi olla, Nikkanen uskoo.
Tuotanto ei ole pullonkaula. Elixairin omissa tiloissa tehdään itse lähinnä kokoonpanotöitä, komponentteja teetetään myös alihankkijoilla. Pienenä yrityksenä se on myös hyvin joustava. – Meillä on aika tarkka tieto, mitä esimerkiksi Saksassa näistä tuotteista joudutaan maksamaan. Me pystymme myymään tuotteitamme kannattavasti, kilpailukykyiseen hintaan, Peltonen kertoo.
![]() |
Elixair Oy:n huoneilmanpuhdistimet tunnetaan, mutta samalla perusperiaatteella syntyy suodattimia myös teollisuuden käyttöön, esittelevät Seppo Nikkanen ja Timo Peltonen. |
Anneli Perkiö