Kjell Heinosen vanhemmat aloittivat 50-luvun puolivälissä sekatavarakaupan pidon. Se muotoutui 80-luvulla rautakaupaksi, ja Heinonen hääri jo kaupanteossa mukana. Yrittäjäksi mies ryhtyi vuonna 1988.

Dragsfjärdin Varu-Tjänst Ab on täynnä tavaraa. Heinonen harppoo käytäviä pitkin, ja huikkailee tutuille asiakkaille. Tytär Frida palvelee kassassa. Kauppa työllistää Heinosen lisäksi neljä henkilöä. Myös vanhin poika on mukana ja pahnanpohjimmainen kesätöissä.

Heinonen itse sai viime vuonna kuntakohtaisen yrittäjäpalkinnon. – Se on kunnia-asia. Olen tyytyväinen ja iloinen, että on muistettu!

Kesäasukkaat ovat jälleen kerran merkittävä osa asiakaskuntaa. – He pitävät kaupan pystyssä. 70 prosenttia menee suoraan tai välillisesti kesäasukkaille. Toki myös paikkakuntalaiset käyttävät meidän palveluita.

Iso valikoima tuotteita ja hyvät työntekijät ovat Heinosen ässät hihassa. Taantuman vaikutuksia mies osaa arvioida vasta kesän jälkeen. – Ilmiöt tulevat tänne maalle myöhemmin, ja aallon pohja ei ole täällä niin syvä.

Tulevaisuus ei suinkaan vaikuta synkältä vaikka uustuotanto on saarella pientä. Pitkästä tavarasta ei rakenneta niin kuin ennen vanhaan. – Eikä täällä ole isoja rakennusliikkeitäkään, vaan sellaisia muutaman hengen firmoja.

Mutta liiketoiminnassa on useampi tukijalka, yhden varassa ei tarvitse ontua. Uusia ideoita muhii miehen päässä, mutta hän ei suostu niitä vielä paljastamaan. Liikevaihto oli viime vuonna kahden ja puolen miljoonan euron pinnassa.

Heinonen ehtii harrastaa lentämistä. Oma kone on kaksipaikkainen ultrakevyt, ja saarella on oma lentokenttä kerhoineen. Heinonen toimii myös lennonopettajana. Ilmailumessuille Saksaan mennään totta kai omalla koneella.

- Minä teen kaikkia töitä, mutta tietokonetta inhoan. Se ei tottele minua! Kyllä lentäminen on paljon helpompaa!

Anna-Silja Suutarinen