Taivassalolainen yrittäjä, sähköinsinööri Esa Runola lähtee töihin joka arkiaamu kello 6.30. Päivä alkaa yleensä Yrittäjäntien päässä sijaitsevalta hallilta ja jatkuu vaihtelevasti iltapäiväviiteen, jolloin Runola palaa kotiin. Vaimo Pirkko-Liisa on työskennellyt hallilla olevassa yrityksen toimistossa, kuljettanut tavaraa työmaille ja hoitanut pientä käteismyyntiä, mutta viideksi hänkin on tullut kotiin ja valmistanut yhteisen päivällisen. Esa Runolan illat kuluvat tarjouslaskennan ja muiden paperitöiden kanssa.

Oma yritys, Alfasähkö, työllistää kaikkiaan neljä ihmistä. Asiakkaina ovat kaupat, koulut, teollisuuslaitokset ja yksityishenkilöt.

– Töitä on nyt tiedossa ensi vuoden loppuun. Uudisrakennuksia koskevia tarjouspyyntöjä ei viime aikoina ole juuri tullut, mutta korjauksia ja saneerauksia tehdään, Runola kertoo.

1980-luvun alusta asti yrittäjänä työskennellyt Runola on tyytyväinen. Alfasähkö sai viime vuonna Taivassalon yrittäjäpalkinnon ja yritys on jo monta vuotta kuulunut parhaaseen luottoluokitusryhmään. Parasta on kuitenkin tavallinen, tasaisesti sujuva arki, sillä Runolan perheessä on kokemusta toisenkinlaisista ajoista. 1990-luvun alun lama oli vähällä viedä kaiken ja jätti jälkeensä raskaat velat, joita maksettiin toistakymmentä vuotta.

Devalvaation pitkä varjo

Runola perusti Alfasähkön 1995. Sitä ennen hän oli osakkaana Sarasähkö – nimisessä yrityksessä.

– Yrityksellä oli tavallista pankkilainaa, joka pankin suosituksesta muutettiin ulkomaanlainaksi. Devalvaation jälkeen olimme vaikeuksissa maksujen kanssa, Runola muistelee. Hän yritti keksiä selviytymiskeinoja, mutta päätyi kerta toisensa jälkeen umpikujaan. Apu löytyi lopulta yrittäjäkollegan kautta, joka oli saanut neuvot omiin talousvaikeuksiinsa laitilalaiselta laki- ja konsulttitoimistoyrittäjä Irmeli Uusikartanolta.

– Hän osasi ja uskalsi sanoa suoraan, miltä tilanteeni näytti ja mitä mistäkin aikomuksestani seuraisi. Uusikartano jätti kaksi tietä valittavakseni – joko antaisin kaiken mennä tai yrittäisin maksaa velkani. Valitsin jälkimmäisen, Runola kertoo. Perhe, vaimo ja kolme silloin teini-ikäistä lasta, sitoutuivat vuosiksi elämään, jossa jokainen markka laskettiin tarkasti.

Katteeton optimismi ei auta ketään

Nykyinen taantuma ei yllättänyt Runolaa. Viimeisten vuosien hurja talousmeno tuntui jo kerran eletyltä ja nyt yrittäjä oli vain helpottunut, ettei ollut itse siinä mukana. Paitsi taas maksumiehenä, sillä esimerkiksi kuparin hinta nousi yhdessä vuodessa kahdesta tuhannesta dollarista yli kymmeneen tuhanteen dollariin tonnilta. Nyt hinta on pudonnut puolella.

– Samanlaista ahneutta näkyi joka puolella, kaikki halusivat osansa noususta.

Nyt vaikeuksissa olevia yrittäjiä pitäisi Runolan mielestä auttaa kaikin keinoin.

– Suomi on niin pieni maa, että täällä ei yhtään yrittäjää saisi päästää hukkumaan. Yrittäjäjärjestö tekee jo nyt hyvää työtä Markku Wuotin ideoiman tukirenkaan kautta. Lisäksi järjestö voisi etsiä Uusikartanon kaltaisia asiantuntijoita, jotka pystyisivät neuvomaan yrittäjiä oikeaan suuntaan. Sellaisista ”konsulteista” ei ole mitään hyötyä, jotka vain taputtelevat olalle ja sanovat, että kyllä sinä siitä selviät.

Alfasähkön työt sijoittuvat usein Taivassalon ulkopuolelle. Työkalut kulkevat mukana autossa.

Esa Runolan päivä alkaa varasto- ja toimistohallilta. Hallin yhteydessä on myös pieni sähkötarvikekauppa.

Pirkko Varjo