Kolmisenkymmentä teosta julkaissut Reijo Mäki pitää itseään yrittäjänä. Kuten myös yksityisetsivä Jussi Varesta, tuota tinkimätöntä ja ryhdikästä lain ja oikeuden puolustajaa. Kumpikin herroista haluaa kulkea omia polkujaan Uuteen Apteekkiin eikä tunne vetoa sen paremmin yhdistystoimintaan kuin ryhmäliikuntaankaan.

Miellätkö itsesi yrittäjäksi?

– Mitä suurimmassa määrin kyllä. Minulla on ”asiakkaina” kustantamo, paljon eri lehtiä joihin kirjoitan kolumneja ja pakinoita ja joskus myös elävän kuvan yhtiöitä. Ja loppukuluttajina tietenkin kirjojen ostajat. Yrittäjän riskiä hieman rajoittaa se, että tärkein tuotantoväline on syntymässä saatu, siihen ei tarvitse pankkilainalla investoida. Mutta kuluvia osia siinäkin on. Ja aina on tämä vaara olemassa, että jonakin vuonna tarinaa ei synnykään. Itse on vastuussa tuotteensa laadusta. Kilpailu alalla on aika kovaa. Ja kyllä kirjanmyyntiin suhdanteetkin vaikuttavat.

Miten kirjailija hoitaa sosiaaliturvansa, eläkemaksut ym?

– Eläkeyhtiössä se hoituu.

Onko kirjailijat tuotteistettu/brändätty tai pyritäänkö siihen?

– Kyllä se pitkälti niin menee. Näin on myös ns. tiedostavien, edistyksellisten, kaupallisuutta vastustavien kirjailijoiden kohdalla. Aina minua jaksaa naurattaa brändäyksen kirjallinen ykkösvastustaja, Naomi Klein, eli ”No logo” – kirjan tekijä. Hän jos kuka on brändätty siihen coolin intellektuelliin kapinallisuuteensa. Minun brändiini kai kuuluu baaritiski, olutlasi, äijähuumori ja äksyily naistutkimukselle, kikhernemiehille sekä kaikille uskonnoille, laidasta laitaan, unohtamatta tätä ev.lutia.

Mitä sellaista Reijo Mäki voisi tehdä, joka horjuttaisi pahasti kirjailija Mäen julkista kuvaa?

– Moni vakiolukijani varmaankin kohottelisi hieman kulmiaan, jos kertoisin, että olen kääntynyt islamiin – tai ruvennut vaikka jehovaksi – ja että siinä ohessa olen ryhtynyt vegaaniksi ja alkanut harrastaa vapaa-ajallani keski-ikäisille miehille räätälöityä kuntobalettia ja että kieltäydyn ehdottomasti käymästä shoppailemassa sellaisissa kaupoissa, jotka myyvät karvahattuja ja nahkakäsineitä, koska Greenpeace ei tykkää sitä.

Oletko koskaan harkinnut liiketoimintasuunnitelman tekemistä? Voisiko siitä olla hyötyä?

– En. Ei olisi.

Millainen työpäiväsi on?

– Vaimo käy aivan rehellisessä työssä, joten hänen herätyskellonsa herättää minutkin joka aamu tasan kuudelta. Puoli kahdeksaan mennessä on aamutoimet suoritettu ja Hesari ja Turkkari luettu. Sitten alkaa kirjoittaminen. Yhdentoista tienoilla syön joko kotona tai kaupungilla. Yleensä kaupungilla, siinä samalla pää tuulettuu. Iltapäivän puolella palailen koneelle vielä pariksi tunniksi. Korkeintaan.

Miten pidät luovuuttasi yllä?

– Pitämällä silmät auki. Maailma ihan tulvii virikkeitä. Nautintoaineiden kanssa kannattaa olla varovainen. Tässä iässä krapula ei ole mikään luova olotila.

Mitä juuri nyt on työn alla?

– Ensi kesäksi olisi tarkoitus saada aikaiseksi 21 Vares-kirja. Sen nimi on ”Kolmijalkainen mies”. Tässä ohessa olen kirjoittanut myös novelleja. Juuri nyt on työn alla novelli nimeltä ”Varvintorin Rambo”.

Onko Vares yrittäjä?

– On kyllä. Yksityisetsivä on mitä tyypillisin yksityisyrittäjä.

Voisiko hän kuulua yrittäjäyhdistykseen?

– Ei. Vares ei ole yhdistysihmisiä. Eikä muuten ole Mäkikään.

Miten yksityisetsivä on varautunut eläkepäiviinsä?

– Huonosti. Mutta vielä huonommissa kantimissa on Vareksen huithapelin baaritiskikaverin, novellikirjailija Luusalmen eläkesuunnittelu.

Vares saa kutsun yrittäjien työkykyä ylläpitävään Aslak-kuntoutukseen Naantalin Kylpylään. Ohjelmassa on kuntotesti, ohjattua liikuntaa, luentoja terveellisestä ravinnosta ja henkisestä hyvinvoinnista sekä yhteinen illanvietto. Miten Vares selviää?

– Vares ei selviä. Vares istuu Naantalin Kylpylän baarissa nousuhumalassa.

Onko taantuma vaikuttanut omaan elämääsi?

– Ei vielä kovinkaan merkittävästi. Ehkä se vaikutti viime talvena enemmänkin henkisellä puolella. Silloin kaikki oli jotenkin ihan hämärän peitossa, ei voitu tietää, onko edessä joku totaalisempikin romahdus. Ikävä tunne.

Eroaako tämä mielestäsi 1990-luvun lamasta?

– Henkilökohtaisella tasolla isoin ero on se, että viime laman aikaan olin töissä suuren pankin yrityspankissa ja lama täytti jokaisen työpäivän. Siltä ei päässyt pakoon minnekään, eikä niitä aikoja ole ikävä. Tämä lama eroaa tietenkin myös siinä suhteessa, että silloin taannoin Suomen heiveröinen valuutta oli ns. kusessa. Korot heiluivat pitkästi toisella kymmenellä, nyt ne ovat prosentin luokkaa. Se on äärettömän iso ero.

Mitä tästä lamasta voisi oppia?

– Tämä on keinotekoinen lama, investointipankkitasolla syntyneen kuplan seurausta. Varmaan valtiot, hallitukset, keskuspankit ja muut valvontaelimet tulevat olemaan jatkossa tarkempia näiden instituutioiden kanssa. Markkinataloudelle sinänsä ei ole olemassa kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Sitä toista kokeiltiin viime vuosisadalla, ja aika moni muistaa, miten siinä kävi. Mutta tietyillä yhteiskunnan sektoreilla valvonta puolustaa paikkaansa.

Kirjailijayrittäjä ei tarvitse suuria investointeja, sillä tärkein tuotantoväline saadaan syntymässä, Reijo Mäki sanoo.

Pirkko Varjo