Ajatus rakennusperinteen säilyttämisestä hyväksytään vastalauseitta, kun kohteena on vanha hirsitalo tai soma mummonmökki. Jokainen aikakausi on kuitenkin tuottanut omat rakennustapansa ja tulevat polvet voivat olla hyvinkin kiinnostuneita 60-luvun tasakatoista tai 70-luvun elementtirakentamisesta. Perinnerakentaminen voi tarkoittaa monia eri asioita, alaan perehtynyt Jaakko Lainio Turun ammattiopistosäätiö TAO:sta sanoo. Säätiössä projektipäällikkönä työskentelevä Lainio onTurun Maalarikillan puheenjohtaja sekä jäsenenä valtakunnallisessa Rakennusperinteen Ystävät ry:ssä.

Perinne ja säilyttäminen kulkevat usein käsi kädessä. Fanaattisimmat säilyttämisen puolestapuhujat eivät antaisi muuttaa vanhoissa rakennuksissa mitään. Jaakko Lainio ei ole aivan näin jyrkkä.

- Nykyaikaisista rakennusmateriaaleista löytyy vanhoihinkin taloihin sopivia. Kutterinlastu on edelleen käyttökelpoinen eriste, mutta muutkin materiaalit käyvät. Ulkomaaliksi sopii myös vesiohenteinen maali, vaikka monet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi 40-50 -lukujen taloja ei saisi maalata muilla kuin öljymaaleilla. Vesiohenteisen maalin käytössä tulee vain huolehtia siitä, että rakenteet hengittävät, öljymaalihan huolehtii siitä itse rapistumalla aikaa myöten. Punamultaa käyttäisin ehdottomasti kuitenkin silloin, kun rakennus on ennestään maalattu punamullalla eikä muita maaleja sen jälkeen ole käytetty, Lainio sanoo.

Vanhaan taloon muuttava tekee viisaasti, jos ei tee aluksi mitään. On hyvä asua kaikessa rauhassa pari vuotta ja tunnustella, kuinka koti toimii. Jos rakennus on palvellut asuinpaikkana kenties sata vuotta, ei varmaankaan ole kiire tehdä täysremonttia.

- Joskus vanhoissa rakennuksissa ei ole jäljellä enää mitään vanhaa, kaikki on muutettu. Ja nekin, jotka muuten haluavat vaalia vanhaa ilmettä, tekevät myönnytyksen viimeistään kiinteiden kalusteiden kohdalla. Komerot ja keittiökaapit tilataan tehtaasta, kun ne ennen valmistettiin paikan päällä, Lainio sanoo.



Jäljitelmä pistää silmään

Jaakko Lainio asuu itse uudehkossa, tiilirakenteissa omakotitalossa. Hänellä on kokemusta myös vanhoista rakennuksista, mutta tässä vaiheessa elämää hän haluaa päästä mahdollisimman vähillä huoltotöillä. Maailmalla liikkuessa tulee katsottua muitten taloja tarkasti. Muutamat asiat pistävät pahasti silmään.

- Tiilikattoa jäljittelevä peltikatto ei sovi vanhaan taloon, se paistaa epäaitona silmään jo kaukaa. Samoin nykyaikaiset alumiini-ikkunat tai uusi laudoitus vanhan päällä siten, että lopputulos näyttää ylensyöneeltä. Ikkunoiden mallia ei saisi missään tapauksessa vaihtaa. Ääriesimerkki tästä olivat 60-luvulla suositut valtaisat ikkunat, joita laitettiin jopa vanhoihin maataloihin. No, ne edustavat sen ajan käsityksiä hyvästä ja voihan toivoa, että joitakin yksittäisiä säilyy muistona tuon ajan rakennusperinteestä.



Käsityötaito taas arvossaan

Tämän päivän omakotirakentaminen on varsin vapaata. Uudella omakotialueella pastelliväriset Huvikummut kilpailevat torneilla, erkkereillä ja kattoikkunoilla erikoisuudesta toistensa kanssa. Miten nämä näkymät kestävät aikaa?

- Siinäpä kysymys. Voi olla, etteivät kovin hyvin. Toisaalta en kannata sitäkään, että rakentamista säädeltäisiin liian tiukasti ja vaadittaisiin kaikilta samannäköisiä taloja, Lainio toteaa.

Perinnerakentaminen on myös uuden rakentamista vanhoilla työtavoilla. Vanhanajan kirvesmiestaitoa onneksi löytyy yhä.

- Välillä oli vähän huonompi aika, kun vanhat tekijät väsyivät ja nuoria ei oikein kiinnostanut. Nyt tuntuu, että käsityötaito on taas arvossaan.



[199_lainio.JPG]

Jos rakennuksella on pitk? historia takanaan, uuden omistajan kannattaa kunnioittaa sit? ja mietti? rauhassa, ennen kuin ryhtyy muutost?ihin, perinnerakentamiseen perehtynyt Jaakko Lainio sanoo

Pirkko Varjo