Tänä kesänä Timo Mattila sai lopulta Luopioisten kesäpaikan remontit kunnolla alkuun. Koskaan ennen hänellä ei ollut aikaa olla mökillä muutamaa päivää kauemmin. Muuten viime vuonna vapaalle jääneen yrittäjän kalenteri on lähes yhtä täynnä kuin kiihkeimpinä työvuosina.

Viimeksi henkilöstöpalvelu Eilakaislan Turun toimipaikkaa lähes kymmenen vuotta yrittäjänä vetänyt Mattila myi liiketoiminnan viime vuoden tammikuussa. Tavoitteena oli ollut jäädä ”eläkkeelle” 58-vuotiaana, mutta kun hyvä tilaisuus tuli jo ennen, Mattila tarttui siihen. Tosin hän ei jäänyt eläkkeelle, vaan vapaalle. Hänellä on edelleen oma yrityskin, Turun Henkilöstöpalvelut Oy.

– Sen toiminta on hyvin pientä, ainakin tällä hetkellä. Päätin ottaa ihan rauhallisesti, mutta tietysti jos tarpeeksi houkutteleva tilaisuus tulisi vastaan, voisin vielä tehdä töitä täysipäiväisestikin, hän sanoo.

Yhdistystoiminta on aina kuulunut Mattilan elämään, ja se pitää hänet kohtuullisessa kiireessä nytkin. Raision Yrittäjien puheenjohtajuus kolmatta vuotta, Varsinais-Suomen Yrittäjien hallituksen ja järjestövaliokunnan jäsenyys, Aurajoen Nuorkauppakamarin senaattorius sekä Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan perustajajäsenyys pitävät huolen siitä, että kalenteriin tulee merkintöjä.

– Ja se on tärkeää. Jos jää töistä pois ilman, että on mitään siihen tilalle, seurauksena on äkkiä sohvalle jääminen, peräti alkoholisoituminen tai joku muu vaiva, Mattila sanoo. Oma työstä jääminen ei tuonut muuta yllätystä kuin sen, että siihen saakka lähes tauotta helissyt puhelin hiljeni.

– Välillä oli pakko katsoa, että onko se ollenkaan päällä, kun se ei soi.

Elämä kuljetti ammatista toiseen

– Joskus ihmettelen, miten olen ollenkaan ehtinyt tekemään töitä, kun nytkin pitää kiirettä, Mattila pohtii. Päivien kulku on kuitenkin muuttunut sikäli, että nyt aamuisin ei ole aina pakko nousta tiettyyn aikaan ja että omia menoja voi sovitella vapaasti.

– Vaimo on vielä täysipäiväisesti töissä. Nyt jään usein kotiin, kun hän lähtee, mutta ei se ole tietääkseni haitannut. Kotitöitäkään ei ole jaettu uudestaan, sillä olen ennenkin pyrkinyt esim. pyykkäämään, silittämään ja käymään kaupassa. Myös ruoan laitto joskus viikonloppuisin on mukavaa. Ainoastaan pölynimuri on sellainen laite, johon en edelleenkään koske. Jos meillä vaimon kanssa kolmenkymmenenviiden vuoden yhteiselämän jälkeen ylipäätään tulee jostain ns. ”sanomista”, se tulee imuroinnista, Mattila naurahtaa.

Nuorena Timo Mattila haaveili puutarhurin ja kartanpiirtäjän ammateista. Ne jäivät haaveiksi, kun kaupallisten alojen useat työsuhteet ja myöhemmin myös yrittäjyys veivät voiton.

– Olen kokeillut valtavan määrän työtehtäviä, osaan paljon asioita enkä mitään kunnolla, Mattila vitsailee. Hän on käynyt kauppaopiston yo-luokan ja suunnitteli 1970-luvun alussa ekonomiopintoja kunnes houkutteleva työpaikka pankin lainaosastolta avautui ja vei miehen mennessään.

– Aina välillä on harmittanut, etten sittenkin lähtenyt opiskelemaan enemmän. Nyt en viitsi, kun siitä ei työuran kannalta olisi enää mitään hyötyä, hän sanoo.

Kohtuullisen onnellinen mies, Timo Mattila sanoo itsestään.