Kansallinen lentoyhtiömme Finnair ulkoisti matkatavaroitten käsittelyn Helsingin lentokentällä. Uutisissa kerrottiin, että vastalauseeksi puolet 200 hengen henkilökunnasta jäi sairauslomal-le. Senkin jälkeen olemme kuulleet erilaisia tarinoita tavoista, joilla laukkujen käsittelyssä on hi-dasteltu ja saatu aikaan tuhansien matkatavaroiden suma. Tämä kaikki on tehty aikana, jolloin lentoyhtiöt kautta maailman ovat kriisissä ja taistelevat olemassaolostaan. Arvaan, että henki-lökunta sai täyden palkan ”sairauslomastaan”.

Tällainen toiminta herättää monta kysymystä: Montako päivää voi sairastaa ilman lääkärin-todistusta täydellä palkalla? Miksi työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa, kun kaikki tietävät, että sairaudesta ei ole kysymys? Onko aiheettomista sairauslomista tullut maan tapa? Eikö tämä johda siihen, että tulee turhia epäilyjä myös aiheellisten sairauslomien kohdalla?

Antaako järjestelmämme liian helpot mahdollisuudet jäädä sairauslomalle? Aika tavallista on, että muutaman päivän voi olla pois ilman lääkärintodistusta. Järjestelmähän toimii niin, et-tä työnantaja maksaa täyden palkan sairauden alusta lähtien 9 päivän ajan ja sen jälkeen tulee Kelalta korvaus. Sitten joksikin aikaa töihin ja uusi kierros. Suomessa sairastetaan todel-la paljon - toki luvut vaihtelevat paljon eri työyhteisöissä. Isossa kauppakonsernissa kes-kimääräinen luku vuodessa on noin 13 päivää, kaupungin palveluksessa noin 16 päi-vää. Luvut ovat suuria varsinkin, kun ottaa huomioon, että keskimääräinen työpäi-vien lukumäärä on 21 päivää kuukaudessa. Ja kun vielä tiedetään, että on ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan pois työpaikaltaan lomia lukuun ottamatta.

Ruotsissa ensimmäinen päivä täytyy sairastaa omalla kustannuksella, sen jäl-keen saa 80% palkasta. Siellä ovat kumma kyllä sairaslomat vähentyneet! Pitäisikö meilläkin ottaa tästä mallia?

Yrittäjän kohdalla karenssiaika on 4 päivää. Yrittäjä siis sairastaa aina al-kuun omalla kustannuksellaan. Siksipä yrittäjä ei juuri sairasta, joskus kynnys jäädä sairaslomalle on liiankin korkea ja tilanne voi pääs-tä liian pitkälle.

Tunnen työpaikkaruokalan pitäjän, joka ei vuosikymmeniin ole ollut pois työpaikalta lomia lukuun ottamatta. Hänen vel-vollisuudentunteensa ei ole sallinut jättää ihmisiä ilman ruo-kaa eikä kahvia. Hän tuntee itsensä tärkeäksi ja tarpeellisek-si. Siitäkö on kysymys? Pitää tuntea itsensä tarpeelliseksi.



Terveesti kevääseen!

Pirkko Keskinen
puheenjohtaja