Jarmo Toivonen onnistui löytämään elinkeinon, jossa ei ole juuri lainkaan kilpailua. Toivosen lisäksi Suomessa toimii tiettävästi vain yksi savenvalaja, joka tekee uunikaakeleita vanhojen mallien mukaan.

Kaakelit valmistetaan muoteissa saviseoksesta. Kuivuneet kaakelit poltetaan noin tuhannen asteen kuumuudessa ja lasitetaan. Haluttu väri voidaan joko sekoittaa savimassaan tai lisätä vasta lasitteeseen. Kaikki vanhojen mallien mukaan tehdyt muotit ovat Toivosen omaa työtä.

– Mallit ovat kansainvälisiä. Meillä joitain malleja kutsutaan yleisesti Turun Kaakelitehtaan malleiksi, mutta aikoinaan tehdas osti malleja muualta, joten ne voivat yhtä hyvin olla vaikka Venäjältä.

Toivosen yritys valmistaa sekä kokonaisten uunien kaakeleita että yksittäiskappaleita rikkoontuneiden tilalle. Hän tekee yhteistyötä uunimestarien kanssa, jotka tarvittaessa huolehtivat uunien muuraamisesta. Varsinainen kaakelointi on hidasta, normaalin työpäivän aika kaakeleita saadaan paikoilleen vain yhden kerroksen verran.

– Aidossa kaakeliuunissa ei käytetä saumalaastia; kaakelit sovitetaan toisiinsa siten, että niiden saumat hiotaan täydelleen toisiinsa sopiviksi. Kunnolla tehty kaakeliuuni kestää ainakin 80 vuotta, Toivonen kertoo.

Onnettomuus ratkaisi ammatinvalinnan

Tie kaakelimaakariksi kulki monen mutkan ja sattumuksen kautta.

– Olin muun muassa tarjoilijana ja merimiehenä. Sitten jäin auton alle ja loukkaannuin sen verran vakavasti, että lääkäri suositteli työtä, jossa enimmäkseen istuttaisiin. Kouluttauduin artesaaniksi ja ryhdyin tekemään saviastioita, Toivonen kertoo.

Savikippojen tekeminen ei pitemmän päälle lyönyt leiville. Vanhojen kaakeliuunien suosio sen sijaan kasvoi kasvamistaan ja ihmiset olivat pulassa, kun rikkinäisten kaakeleiden tilalle ei saanut mistään uusia. 1990-luvun puolivälissä Toivonen alkoi etsiä tietoa uunikaakelien valmistusmenetelmistä.

– Siinä työssä menikin viisi vuotta. Tietoa ei tuntunut löytyvän juuri mistään. Lähes ainoa dokumentti, mikä löytyi, oli Ruotsin televisiossa esitetty filminpätkä vuodelta 1927. Siinä näytettiin kolme tapaa, jolla kaakeleita siihen aikaan tehtiin. Nyt olen kehittänyt oman menetelmäni, joka poikkeaa hiukan noista vanhoista.

Työn oppii vain tekemällä

Kaakelimaakari on kymmenen toimintavuotensa aikana tehnyt kakluuneja kartanoihin, vanhoihin maataloihin ja kivitalohuoneistoihin. Yksi suurimmista urakoista oli Oulun vanhalle Seurahuoneelle tehdyt yhdeksän kakluunia. Yrityksellä on yhdeksän omaa uunimallia, mutta tilaamalla saa mitä tahansa, myös helloja ja leivinuuneja, Toivonen vakuuttaa.

Harvinaisen käsityötaidon säilyttäminen olisi tärkeää. Työn dokumentointi on käynyt mielessä, mutta toistaiseksi se on jäänyt.

– Eikä tätä lukemalla opikaan. Oppisopimuksella voisin ottaa jonkun opettelemaan kaakelien tekoa, mutta ensin oppisopimussysteemiä pitäisi muuttaa. Nythän se menee niin, että yrittäjälle maksettava tuki tulee vasta jälkikäteen – yksinyrittäjälle se tekee opiskelijan ottamisen mahdottomaksi, Toivonen sanoo.

Jarmo Toivonen muutti yrityksensä viime syksynä Paimiosta Turkuun, Leaf-Centeriin. Nyt hän on tyytyväinen valoisaan työtilaan, jossa on tarjennut kovillakin pakkasilla. Kaakelien onnistunut valmistaminen vaatii melko lämpimät olosuhteet.

Kaikki kaakelimuotit ovat Toivosen omaa tekoa.

pirkko.varjo@y-lehti.fi