Painovärijärjestelmiä valmistavan Raunoconin yrittäjä Mika Jokinen on Rautaperse. Titteli ei viittaa kestävyyteen pelkästään työpöydän äärellä vaan moottoripyörän selässä. Iron Butt eli Rautaperse-yhdistykseen kuuluu matkamotoristeja, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti tarkasti määritellyn ajosuorituksen.

Lieto MC 2000 puheenjohtaja Jokinen on harrastanut moottoripyöräilyä liki kymmenen vuotta.

- Se on mukavampi tapa liikkua kuin autoilu. Tuoksutkin pääsevät kypärään sisälle.

Lajin kalleutta arpoville Jokinen muistuttaa, että pyörä nielee vähemmän bensaa kuin auto, ja ajovarusteet kestävät vuosia. Vakuutukset ovat hieman kalliimmat.

BMW R 1200 GS on vienyt miestä kolmessa vuodessa yli 70 000 kilometriä, lähinnä Euroopassa mutta myös esimerkiksi Venäjällä. Joskus vaimo istuu takapenkillä, joskus Jokinen ajaa yksin. Ryhmässä ajaessa saa henkisen turvan lisäksi konkreettista apua.

Gibraltarilta Nordkappiin

Jotkut reissut suunnitellaan tarkkaan, osa tehdään vapaammin improvisoiden. Yleensä aikataulut ovat tiiviitä, sillä lomaa on rajallinen määrä. Pyörän kanssa Jokinen on matkustanut yli 30 eri maassa.

Viime kesänä Jokinen ajoi Gibraltarille ja takaisin yöpyen vain yhden yön perillä kohteessa. Matka, 12 800 kilometriä, taittui 16 päivässä. Se sisältää Rautaperse-ajon Gibraltarilta Nordkappiin, 5 600 kilometriä kolmessa vuorokaudessa.

- Suurin osa ajaa sen toisin päin, ylhäältä alas. Tanskassa nukuttiin 2,5 tuntia ja jatkettiin matkaa. Perillä huilasin kuusi tuntia, ja ajoin kotiin hieman mutkitellen, että sain kasaan 1650 kilometriä 23 tunnissa. Eli toisen Rautaperse-ajon heti perään.

Taikalaatikossa eli takalaukussa kulkee kelpo varustus työkaluja, evästä sekä karkaistut kettinki- ja vaijerilukot. Autoilijoiden asenteet ovat armasta kotimaata lukuun ottamatta parantuneet.

- Täällä tykätään kiilata ja soittaa torvea, jos ajetaan ruuhkaan pysähtyneiden autojen välistä. Muualla Euroopassa poliisikin opastaa ohittamaan ruuhkan tällä tavalla, Jokinen kertoo.

Reissusta saa kavereita

Tien päälle Jokisen saavat luvassa olevat uudet kokemukset. Ja pyöräilijät ovat aina kavereita keskenään, olivatpa mistä tahansa.

- Siinä kokee paljon uutta ja sellaista, mitä ei muuten tulisi nähtyäkään. Meitä yhdistää sula hulluus! On hyvä ajaa omaa nopeutta, eikä väkisin pysytellä edellä ajavan perässä. Tulleissa jonottamaan tässä on oppinut, varsinkin Venäjällä ja entisen itäblokin maissa. Samoin sen, että hosuminen kostautuu. En minä mikään seikkailijaluonne ole.

Reissun päällä kelit vaihtelevat ääriolosuhteesta toiseen. Ajohaarniska pysyy samana. Tilanne pelastetaan järkevällä kerrospukeutumisella. Jokinen on oppinut niksin jos toisenkin ajovarusteiden mielikuvitukselliseen kuivattamiseen.

Ulkomailla yleensä kannattaa rohkaistua puhumaan eri kieliä, joskus taas kannattaa heittäytyä täysin ymmärtämättömäksi ja tolkuttaa pelkkää suomea.

- Joskus viranomainen kyllästyy hiillostamaan kun ei me muka tajuta millään! Toisaalta on käynyt niinkin, että on tarjottu poliisisaattuetta tueksi.

Huhtikuussa Jokinen aikoo Maarianhaminaan, toukokuussa Viroon, Rakvereen. Kesäkuuksi on suunniteltu kierrosta Kirkkoniemi, Muurmansk, Pietari, Tallinna ja takaisin Lietoon. Heinäkuussa kenties ajellaan Venäjän Karjalaan.

Seuratoiminta on palkitsevaa.

- Meillä on hyvä porukka. Juttu lentää ja tapahtumissa on mukavaa. On omiensa joukossa.

Perillä Nordkappissa. Vasemmalla ajokaveri Ari Rahkonen ja oikealla Mika Jokinen.

Hengähdystauko Gibraltarilla.

Matkalla Monacossa oli mukana vaimo Carina Jokinen. Reissumiehen ravintola syntyy istahtamalla vaikka jalkakäytävälle nauttimaan purkkiruokaa.

Loch Ness on järvi Skotlannin Ylämaalla. Jokinen pulahti jäätävän kylmään järveen uimaankin. Ja pääsi takaisin rannalle. Hirviö taisi olla tauolla.

-a-ss