Internetistä on tullut tärkeä väylä vanhojen tavaroiden ostamisessa ja myymisessä. Nyt jo suuri osa esimerkiksi myyntiin tarjottavista kuolinpesistä arvioidaan Internetin kautta, Antti Kulmala kertoo. Antti ja Hanna Kulmala ovat hoitaneet antiikkiliike Wanha Eliasta Turussa kuusi vuotta. Viisi vuotta sitten he hankkivat omistukseensa kadun toisella puolella toimineen Kalustepalvelu -nimisen liikkeen. Molemmissa myydään vanhaa tavaraa, pääasiassa huonekaluja. Wanha Elias on puhtaasti antiikkiliike, Kalustepalvelusta löytyy kalusteita jokaiselta vuosikymmeneltä viimeisen kahdeksankymmenen vuoden ajalta.

Nettikauppa on antiikkialalla vielä aika harvinaista. Se vaatii myös melko tavalla työtä, Wanhan Eliaksen nettisivujen päivittämisestä vastaava Hanna kertoo.

- Sivut on käytävä läpi joka päivä, niiden on todella oltava ajan tasalla. Asiakkaille nettikauppa on helppo tapa ostaa, he voivat kotona kaikessa rauhassa ja koko perheen kanssa miettiä, sopiiko myynnissä oleva tavara sisustukseen.

Myyntiin tulee tavaraa vain Suomesta. Liikkeeseen tarjotaan kaikkea yksittäisistä esineistä kokonaisiin irtaimistoihin.

- Esimerkiksi kuolinpesät myydään joskus kokonaispaketteina, jolloin me hoidamme kaiken, toimitamme kaatopaikkakuormat ja teemme loppusiivouksen, Antti kertoo.

Liikkeitään kahdestaan hoitava yrittäjäpari pääsee hakemaan uutta myytävää iltaisin ja viikonloppuisin. Pisimmät hakumatkat on tehty itärajan tuntumaan.

Huutokaupoista antiikkikauppiaat eivät juuri enää tee löytöjä. Huutokaupoissa myydään paljon Keski-Euroopasta tuotettua uusvanhaa tavaraa, jolla ei ole antiikkiarvoa.



Puhdistettu puu poissa muodista

Talonpoikaishuonekalut ovat nyt kysyttyjä. Toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, ne halutaan mieluiten alkuperäisväreillä maalattuina. Helpoimmin uuden omistajan löytävät suhteellisen pienikokoiset esineet, joita voi sijoitella kaupunkiasuntoihin.

- Mitään yksittäistä esinettä ei voi mainita ylitse muiden, kaikkea kysytään. Viime viikolla myimme samana päivänä kolme talonpoikaisarkkua, mutta eivät ne silti sen suositumpia ole kuin muukaan tavara. Vaikeinta on myydä oikein isoja kaappeja, Antti Kulmala sanoo.

Wanhan Eliaksen ja Kalustepalvelun asiakkaat eivät juuri eroa toisistaan. Kummassakin käy kaikenikäisiä ihmisiä. Antiikkipuolen vakioasiakkaana on muun muassa rippikouluikäinen poika, joka keräilee sotilasaiheisia tavaroita ja on erittäin perehtynyt aiheeseensa.

- Liikkeet eroavat sillä tavalla, että antiikkitavara jää aina uudelle omistajalleen, Kalustepalveluun sama huonekalu voi tulla toisenkin kerran, Kulmalat toteavat.



Lastulevystä ei ole antiikiksi

Aika tavaran kaupitsee, sanotaan. Antiikkitavaran raja ei enää kulje 1800-luvun lopussa, nyt ollaan jo viime vuosisadan alkupuolella. Jugend ja jopa joku 1930-luvun tavara voi jo käydä antiikista. Kaikesta ei kuitenkaan tule antiikkia, Kulmalat sanovat.

- 1970-luvulta lähtien tehdyistä huonekaluista ei oikein voi tulla. Ne ovat lastulevyä ja kertakäyttöisiä, niitä ei yksinkertaisesti säily. Nyt ajat ovat sikäli paremmat, että saatavilla on taas umpipuusta tehtyjä ja hyvin suunniteltuja huonekaluja. Vuosikymmenet tulevat muotiin toinen toisensa jälkeen, mutta mikä 70-luvulta voisi olla sellaista, mitä ihmiset haluaisivat?



[234_p-wanha.JPG]



[235_p-elias3.JPG]

Vanhoja arkkuja k?ytet??n sohvap?ytin? ja s?ilytystiloina, Hanna Kulmala kertoo.

Antti Kulmala on tottunut pinoamaan huonekaluja. Kalustepalvelusta l?ytyy uudempaakin tavaraa, Wanha Elias on keskittynyt antiikkiin.

Pirkko Varjo