Naantalilainen Jouko Leino luonnehtii itseään normaaliksi näppäilijäksi. Mutta miehen tietokannasta löytyy 4 600 kuvaa ja muuten yhteensä 15 000 – 25 000 kuvaa. Ja kamera, taskupokkari tai kiinteäobjektiivinen, kulkee aina mukana.

- Kännykkää en miellä kameraksi, vuodesta 2005 yrittäjänä, NaLVI Oy, toiminut Leino toteaa.

Harrastus alkoi 1960-luvulla Coca-Cola –kameralla. Sellaisen sai, kun keräsi tietyn määrän cociskorkkeja. Rippikouluikäisenä Leino osti kesätyörahoilla uuden kameran, ja kuvia löytyy 1970-luvun alusta saakka.

Myös postikortteja ja julisteita

Leino on erikoistunut Naantalin kuvaamiseen ja kuvien keräilyyn. Eli tuhansien ja taas tuhansien kuvien joukossa on myös toisten keräilijöiden kuvia ja esimerkiksi postikortteja ja julisteita.

- Kuvaan muuttuvaa Naantalia: maisemia, taloja, tapahtumia. Ihminen muistaa jotain mutta ei kauan. Kuva ei unohda.

Leino on koonnut kuvista erilaisia esityksiä, joissa esiintyvät samat paikat vanhoissa ja uudemmissa kuvissa. Kuvakoosteet ovat kysyttyjä eri yhdistysten tai vaikkapa sukujuhlien ohjelmanumeroita. Kuvat pöyhivät muistia, ja ihmiset alkavat pulputa tarinoita. Nämä aarteet Leino haluaisi saada talletettua myös.

Naantalin erityispiirteitä ovat muun muassa kylpylä, kirkko, Kultaranta, Ukko-Pekan silta ja pienenä erikoisuutena ruotsinlaivaliikenteen lyhyt kausi. Leino kuvaa usein Muumien puuhia, musiikki- ja urheilutapahtumia, Birgitan Yötä ja lasten joulutapahtumaa.

- Katselen Naantalia rakennusten kautta. Kuviin tallentuu rakennuskantaa ja niiden muutoksia. Kuvista voi tarkistaa esimerkiksi rakennusvuoden, ikkunamallin, tai mitä talossa ennen sijaitsikaan. Naantali-kuvia olen kerännyt vuodesta 2003.

Esimerkiksi kaunispiirteinen, puinen, vanha rantakioski on pieni mutta liukasliikkeinen. Se on kääntynyt ainakin kaksi kertaa historiansa aikana.

Haaveissa koota kirja

Naantalissa on helppo törmätä maan hallitsijaan. Leino on tallentanut presidentti Halosen liikkeitä, ja ruudulle on päätynyt myös entinen pääministeri Lipponen.

- On tiedettävä, keneltä kysyy seurueeseen mukaan pääsyä, Leino hymyilee.

Mies ja kamera ovat jo tuttu näky kantakaupunkilaisille. Viikossa otoksia kertyy 10 – 50. Myös Leinon vaimo on innokas kuvaaja. Yhteissaldo etelänreissulta saattaa nousta 3 000:een kuvaan. Aktiivisinta kuvausaikaa ovat kevät ja kesä, mutta kaikki vuodenajat ovat kiinnostavia.

Intensiivinen harrastus on vastapaino työlle. Alkuinvestointien jälkeen siihen menee noin tonni vuodessa. Leino tarkastelee myös keräilijämessujen ja internetin tarjontaa.

Haaveissa on koota kertyvästä materiaalista kirja. Kohtaamiset lumoavan Naantalin ja ihmisten kanssa voisi esitellä muidenkin iloksi.

- Olen ymmärtänyt, että kaikki kuvat ovat heti vanhoja. Maailma muuttuu jatkuvasti. Minulle hyvä kuva on sellainen, joka antaa tietoa. Mistä ja mitä se kertoo.

Jouko Leinolla on aina kamera mukana.

–a-ss