Märän laudan tuoksu tuo Ilkka Heilän mieleen Piispanristin Rautian noutopihan. Se on Heilän vakiopaikka kesäisin. Muualla ei juuri tule käytyä. Urautunut lankkuaddikti siis.

Hirvittävästä rakennusprojektista puuttuu aina kiveä ja lautaa. Harkkoja, kattohuopaa, valokatetta, paneelia. Heilä kyhää saaressa siltojen takana olevalle mökille terassintapaisia ja jotain kesäkeittiötä muistuttavaa.

- Rakentaminen on erilaista, miehekkäämpää kuin piirustelu. Hassujen päiden piirtäminen hävettää joskus, sarjakuvahahmo B. Virtasen luoja lausuu.

No, rakennelmatkin ovat yleensä vähän sinne päin. Eivät niin hienoja kuin suunnitelmissa, mutta toimivia.

- Ei tule neuvoja kauheasti kyseltyä. Virheet huomaa kyllä myöhemmin.

Heilä tunnustaa, että isä istuu usein olkapäällä noutopihallakin, ja kehottaa mittaamaan kaksi kertaa. Se on hyvä neuvo.

Vaikka tarkkana olisikin, joskus tulee ostettua ylimääräistä lautahuurujen sekoittaman pääparan takia. Ruuveja pujahtaa pussiin liikaa ja vääriin tarkoituksiinkin vielä. Entä ottaisiko vähän harkkoja taskuun, ettei mielikuvitus riepottelisi taivaan tuuliin.

- Ja mitäs teille sais olla? myyjä harppoo kysymään.

- Ei, tuota, tällä kertaa ei, minä vaan katselen nyt, Heilä saa puristettua.

Noutopihan lumousta vastaan on vaikea taistella. Vähän tästä nipusta, tuosta kasasta ja kassillinen työkaluja, ja piirtäjän paidasta repeää rehvakka remonttireiska?

- Tuloksiin en aina ole tyytyväinen mutta siihen kyllä, että saan jotain aikaiseksi.

- Rakentaminen on erilaista, miehekkäämpää kuin piirustelu, Ilkka Heilä puolustelee noutopihan lautakasalla istuessaan.

- Nämähän muistuttavat ihan riisisuklaata, Ilkka Heilä huomaa harkkokasasta nautiskellessaan.

–a-ss